Tag: Mitä kuuluu?

Jos en olisi tämän maanantain jäljiltä niin vihainen ja turhautunut, kirjoittelisin tähän litanian härskeimpiä kirosanoja mitä keksin. Olen niin totaalisen tikkuinen, ettei ajatus meinaa kulkea. Kaikki päivät eivät ilmeisesti voi mennä ihan putkeen, vaikka et itse olisikaan edesauttamassa armotonta päähänpotkimista. Maailma, haist ite. Siksipä onkin varmaan järkevämpää palata vähän viikonlopun fiiliksiin, jotka tämän päivän ristiinnaulitsemiseen […]

Asiat rullaavat elämässäni tällä hetkellä jotenkin epätodellisen sulavasti. Työ, koulu, ihmissuhteet.. kaikki sujuvat omalla painollaan. Ja välillä, koska olen aika pahanlaatuinen stressaajaluonne, panikoin joka tapauksessa, koska odotan jotain kamalaa pommia, mikä pistää elämän uusiksi ja vetää suunnitelmia sata askelta takapakkia. Onko teillä samanlaisia fiiliksiä? Koko ajan odottaa, että joku hullu tulee nurkan takaa pesäpallomailan kanssa. […]

Minulla on suunta aivan totaalisen hakusessa, ihmiset hyvät. Tai ei se ole hukassa. Se vain juoksentelee ähkien ja puhkien ja vikisten metsässä risujen raapiessa naamaa vähän niin kuin joku lantiofarkkuinen blondi, ö-luokan teinikauhuelokuvan ensimmäinen uhri. Pitäisikö huolestua, jos minun suuntani käyttää lantiofarkkuja? Vai olla iloinen siitä, että sillä ei ole jenkkakahvoja..? Kuitenkin. Kirjoittaminen on ihanaa […]

Joskus omia tunteitaan on vaikea kuvata sanoin. Esimerkiksi silloin kun on henkisesti löysät housuissa. Ja ei, en todellakaan edes yrittänyt keksiä lievempää ilmaisua, koska kuten moni teistä varmasti tietää, silloin kun on paniikki meneillään, se on ihan kunnolla PANIIKKI. Eikä mikään jänskätys. Menen huomenna ensimmäistä kertaa uuteen työharjoittelupaikkaani ja samalla luultavasti uuteen työpaikkaani. Jos käyttäisin […]

Saan syyttää ihan itseäni siitä, että tuuppasin pääsiäislomani täyteen tekemistä ja omituisia aikatauluja (heräsin esimerkiksi lauantaiaamuna jo seitsemän jälkeen, se ei ole terveellistä). Lähdin Heinolaan sillä ajatuksella, että saisin tylsistyä hiljaisuudessa. Mutta luonnollisesti siinä kävi niin, että pääsiäislomalla vuorokaudet olivat äärimmäisen lyhyitä tai sitten en vain osannut istuttaa itseäni sohvanpohjalle. Kyllä se arjessa tuntuu sujuvan […]

Julmamämmi ja kulmauhkaus.. u never know. Viikonloppu, et olisi voinut – jälleen kerran – tulla parempaan aikaan. Tai ainakaan et olisi voinut tulla sekuntiakaan myöhemmin. Olen saanut koulusta valmistumisen kannalta oleellisimmat viimeiset näyttötyöt rämmittyä läpi ja voi itku mikä stressipökäle (anteeksi, mutta taakka viittaa liikaa positiivissävytteiseen fitnessurheiluun) putosi harteilta. Tähän perjantaihin kuuluu vain muutama oleellinen […]

Voi hyvä luoja, tervetuloa LOMA. Pääni on niin täynnä arkea, että kieli lötköttää poskella jo pelkästä ajatusten ahtaudesta. En enää olisi pystynyt prosessoimaan uusia asioita. Jos loma olisi ollut vasta viikon päästä, päitä olisi voinut alkaa tipahdella ihan tasaista tahtia. Nyt voin löysätä sitä vannetta pääni ympäriltä, lopettaa väsymyksestä murhanhimoisten ajatusten hautomisen ja heittää hyvästit […]

JIHUU PERJANTAI! Sinä tuittuileva rakastajatar, tulit jälleen lirkuttelemaan ja lupailemaan paremmista ajoista. Edellisen häkeltyneen vihapostauksen jälkeen on kiva taas hetki hengitellä paperipussiin ja alkaa etsiä oman napansa ympäriltä vähän pehmeämpiä aiheita. Yleensä yökkäilen dramaattisesti kaikelle liian pirtsakalle ja elämäniloiselle dippadaalle (uskokaa tai älkää, dippadaa on sana), mutta tänään on pitkästä aikaa sellainen olo, että tästä […]

Palasin eilen urheasti kouluun loman jälkeen, mutta se jäikin vain yritykseksi. Nyt koomaan kotona kipeänä. Mietin vain, onkohan siellä samanlaisia murehtijoita kuin minä.. Tuleeko teille äärimmäisen huono omatunto siitä, että jäätte kotiin sairastamaan, vaikka olisikin ihan syytä? Koska sehän ei ainakaan koulussa ole juuri keneltäkään pois, jos en ilmesty paikalle, sillä luvassa ei kuitenkaan ole […]

Tänä vuonna kuvittelin olevani supernainen. Sillä enhän minä ole tuntenut yhtään kaamosmasennusta. En sitten murusenkaan vertaa! Ihmeen asennevammaiset pullamössöt, jotka itkevät viltteihinsä ja menevät ulos pimeään pahoittamaan mielensä ja saavat raivarit marraskuisesta vesisateesta. Ei sympatiaa. Tänä vuonna minä olen niin paljon teräksisempi ja voimaantuneempi, etten sorru tuollaisiin akkojen höpötyksiin (vaan kuolen hiljaa omassa liiterissäni, niin […]