Taipumaton tonnikalaleipä: iltapala, joka ei neuvottele

Viikon sisällöksi ei tarvita kovin montaa asiaa. Voisin olla niinkin seesteinen ja lämminsydäminen, että sanoisin viikon sisällökseni sen, että pääsen huomenna pääsiäislomalle kotikotiin Heinolaan. Jee.

Sen sijaan kerron totuuden. Sillä viikkoni tärkein sisältö tähän mennessä on ollut törkeän hyvä iltapala. Kas tässä (opettelin samalla tekemään gif-animaation sen sijaan, että vaikka alkaisin pakata laukkujani huomista varten..).

Saanko esitellä leipäbravuurini ja ikisuosikkini: kuiva ruisleipä ja täydellisesti asetellut täytteet (voi, tonnikala, salaatti).

Olin aikoinaan yhden kesän ajan kahvilassa töissä ja siellä sämpylät piti voidella sellaisella yhdellä rivakalla sutaisulla.

Minä en ole sellainen tyttö. Minulla on periaatteita.

Siksi nautinkin neuroosileivästäni. Fetajuusto ei ole pakollinen, mutta se on lohduttava luksuskirsikka leipäkakussa (kyllä, minä todellakin sanoin noin). Ja leivän on oltava kuivaa. Rutikuivaa, niin kuin se viini, jota oppineet aikuiset tilaavat ravintoloissa. Sellainen pehmeä, tuore ruispala ei vain tee tehtäväänsä. Liian mössöistä. Minulla on hampaat ja haluan käyttää niitä.

Tämä leipä ei neuvottele, se toimii.

Jämäkkää keskiviikkoa ihmiset. Älkää neuvotelko iltapalan äärellä.

– Jenni H.