Tampere-vinkki: Tallipiha ja postikorttitaivas
Hei vaan hei taas, ihmiset rakkaat! Luvassa on tänään lisää Tampere-vinkkejä ja tärppejä, koska on tämä vaan komia paikka kulkea.
Olen asunut Tampereella nyt hieman vajaa kaksi vuotta ja yksi lempipaikkojani ehdottomasti on ollut Tallipiha Finlaysonin alueella.
Tallipiha on aika lujasti sellainen kotiseututuristikohde ja paikalla pitkä historia. Nykyään sinne on ripoteltu pieniä puoteja ja kahvila ja se on mielestäni ehdottomasti käymisen arvoinen paikka myös varsinaisille tamperelaisille. Tallipihalle pääsee helposti vaikka kävellen Finlaysonilta tai Tampellasta päin ja siellä kyllä kannattaakin autoilun sijaan kävellä, sillä vaikka alue on aivan keskustan lähellä, tuntuu että siinä välissä on joku näkymätön meluhälyihmislössimuuri, sillä tunnelma muuttuu ihanan rauhalliseksi ja idylliseksi, kun lähestyy Tallipihan portteja.
Mutta vaikka Tallipiha ei ole varsinaisesti chic tai mikään uutuudenkarhea trendikohde, se on silti suloinen. Ja rauhoittava. Olen iloinen, että Tampereelta löytyy tällainen vierailukohde, jossa voi hetken kuvitella olevansa jossain pienemmässä kaupungissa huokailemassa vanhoille rakennuksille ja kotieläimille.
Kun viime viikolla kävin Tallipihalla ystäväni kanssa, petyin hieman – okei, aika paljon – koska ne kaksi ihanaa lammasta, jotka viimeksi näin, eivät olleet siellä. Kanat kuitenkin helpottivat vähän.
Tuituitui!
Tallipiha on aika pieni alue, joten siellä on helppo vaikka ohimennen käväistä vain ihailemassa maisemia.
Kaikista alueen puodeista minä tietenkin hehkutan melkein eniten Suklaapuotia, koska suklaa on kaunis asia. Suklaapuodista on myös ainakin aiemmin saanut kaiken muun hyveen lisäksi suklaasammakoita! Vinkkinä vaan kaikille Potter-nörteille.
Alueella on myös muita käsityöpuoteja, joista saa muun muassa ihan älyttömän hienoja, vanhoista penneistä ja markoista taottuja koruja.
Lähtiessämme kiersimme ystäväni kanssa Tallipihan kahvilan ohi suloista pientä kujaa pitkin ja onneksi menimme sen kautta, koska löysin sieltä pikkuisen putiikin, josta tuli yhdellä valtaisalla huitaisulla uusin suosikkini, jonne aivan varmasti palaan vielä monesti uudelleen.
Kuvitelkaa tähän väliin syvä, ihastunut huokaisu. Minä harrastan niitä aika usein.
Postikortteja, hyllyittäin maailman suloisimpia postikortteja. Lisäksi pöydät notkuivat metallisia pastillipurkkeja, julisteita, kukkaroita, magneetteja, pelikortteja, muistipelejä ja muuta pientä hypisteltävää. Jos söpö olisi paikka, olin astunut sinne sisään. Toki joukossa on tällaisissa liikkeissä aina vähän sellaista perinteisempää turistikrääsää ja ”Ceep Calm and mitälie” -settiä, mutta ne eivät olleet pääasiassa ja retrot kuviot ja kuosit vilistivät silmissä ympäri huonetta.
Kaupan nimi on Tallipihan henkeen sovitettuna Vahdin talo. Nettisivut eivät tee oikeutta puodille. Siellä on käytävä itse hypistelemässä, että saa kunnon käsityksen valikoimasta, jota on todella runsaasti.
Puodissa myytiin todella hienoja julisteita, joissa oli hauskoja vintagekuvia, mutta jätin ne edullisesta hinnasta huolimatta ostamatta, koska onneksi tiedostin, ettei minulla olisi mitään kehyksiä niille..
Eniten minua kuitenkin ilahduttivat postikortit ja niitä oli niin paljon, että minulla meni muutama pitkä tovi ahmiessani niiden kuvia verkkokalvoilleni. Minä rakastan postikortteja.
Enkä minä todellakaan lähtenyt tyhjin käsin!
Eikö ole hienoja! Vahdin talossa ollut ihastuttava myyjä kertoi, että tuo Fishing in Finland -kortti on yksi vanhoista matkailujulisteista tehdyistä korteista. Niitä oli puodissa useampia ja niissä oli ihan mielettömät värit. Kuvan valo ei ihan täysin toista niiden voimakkuutta.
Terhikkä ja Jennikkä eivät osanneet kertoa mistä olivat kotoisin.. Mutta me palaamme vielä!
Käykääpä ihmiset hyvät siis tutustumassa Tampereen Tallipihaan, olitte sitten ohikulkumatkalla tai juurtuneita asukkaita. Olen varmaan hokenut tätä adjektiivia jo ihan tarpeeksi, mutta siellä on ihanaa. Minä pidän ihanasta ja tekin varmasti pidätte ihanasta. Sisustusnälkäisille tuo Vahdin talo on kyllä aika kiva kohde, jos hamuaa vaikka niitä kortteja seinilleen, kuten minä.
Onko joku käynyt Tallipihalla? Onko joku testannut sen kahvilaa? Haluaisin kuulla kokemuksia.
Heipparallallallalaaaaaaaaa…
Joo.
– Jenni H.
Psssst! (kuvitelkaa tähän sellainen kiusallisen kovaääninen kuiskaus) Lisää Tampere-vinkkejä on muun muassa Ravintola Purebitesta täällä. Ja jos joku himoitsee Särkänniemikuvia, niitä on täällä. Go Tampere!