Totaalinollaus ja joulutunnelmointi kuvina

Hei ähkyiset lukijat! Oletteko jo päässeet arjen makuun takaisin?

Itse heräsin tänään iltapäivällä kello kaksi aivan autuaan tietämättömänä missä olin ja mitä oli tapahtunut ja mikä päivä oli. Joulu ja ensimmäisen lomaviikon juoksentelu, yhden muuton avustaminen ja autossa istuminen taisivat sittenkin vaatia veronsa. Olen kyllä aika ylpeä itsestäni, sillä normaalisti olen kova jättämään asioita huomiselle ja ”kyllähän sitä ehtii” kaikuu päässäni vähän turhan usein. Tällä kertaa yhteen lomaviikkoon kuului treffit ainakin seitsemän vanhan hyvän ystävän kanssa, autossa istumista ja vierailuja Heinolaan, Mikkeliin ja Helsinkiinkin, jouluaatto, omat ja poikaystävän sukulaiset ja illanistujaisia. Niin ja syömistä, äärimmäisen paljon syömistä.

Nukkua ehdin vasta tänään ja taas on ilta.

On silti ollut ihana loma. Varsinkin kun ehti jo tehdä niin paljon ja loppuloman saa haahuilla ihan rauhassa.

Toki on pakko myöntää, että kyllä viimeistään tapaninpäivänä iski kunnon sosiaaliähky ja uhosin, etten halua nähdä enää ikinä ketään ja uuden vuoden vietän pimeässä peiton alla. Mutta toivuin siitäkin ajatuksesta, koska pidän ystävistäni enemmän kuin peitostani, vaikka se aika kutsuva osaa ollakin. Mokoma hurmuri.

Ja muistuttakaa minua ensi vuonna siitä, että teen vain tasan neljän sunnuntain adventtikalenterin. Joulukalenteri oli hauska kokeilu ja olen onnellinen, että tein sen loppuun. Silti, voisin viettää enemmän aikaa pohtien omaa rajallisuuttani, sillä jossain vaiheessa kun alkoi loppuvuoden stressi jo painaa, halusin vain tehdä lämminhenkisen joulukalenteriluukun jouluvitutuksesta ja siitä, miten Jeesus-lapsi olikin sairaalloisen allerginen heinälle ja mirhamille. Ja maatalon eläimille.

Aion pian taas hautautua pitkästä aikaa, ah niin eksoottisten tortillojen syövereihin ja käydä taas pian nukkumaan. Huomenna aion lähteä uhmaamaan leppyneitä hermojani ja käyn kahlaamassa muutamat alennusmyynnit läpi. Illalla voi sitten taas rauhoittua elokuvissa. Yritimme mennä katsomaan Disneyn Frozenin jo tänään, mutta ihmisten näkeminen aiheutti kammiovärinää jo pelkkänä ajatuksena.

Nyt haluan vaipua kanssanne vielä hetkeksi jouluaaton tunnelmiin. Poikaystäväni tuli tänä vuonna aatoksi minun perheeni luokse ja suuntasimme Mikkeliin asti sukulaisten ruokittaviksi.

Maailman leppoisin jouluruuhka.

Lämmöllä muistellen sitä herkkujen määrää. Vaikka jouluna saakin suklaata aina yliannostuksen, se on minusta silti ihan toimiva lahja, koska suklaaähkystä pääsee aina yli ja tylsäähän sitä kallista ruskeaa kultaa (hahahahahaha, hyi, siinä teille vuoden kielikuvan voittaja) on itse ostaa kaupasta.

Ainoa ei-tärähtänyt ryhmäkuva. Olisin halunnut laittaa myös yhteiskuvan vaarini ja veljeni kanssa, mutta en raaskinut, sillä se oli lopulta vähän liian psykedeelinen.

Enoni vaimo oli ollut ihanan ajattelevainen ja laittoi kaikkiin laseihin erilaiset helmet tunnistimiksi. Harmi vain, että vieraat kuitenkin tajusivat palleroiden nerokkuuden vasta illalla ja kaikki joivat iloisesti toistensa laseista. ”Onks tää mun? No ei tää oo hirveen likanen, mä juon nyt tästä.” Ensi vuonna sitten.

Glorious cheese. Glorious HAM. Glorious fishy. Glorious peas. Glorious everything!

Meillä ei vietetty lahjatonta joulua. Luojan kiitos siitä.

Paketeista (prinsessapaperista isot pisteet) paljastui muun muassa Kinuskikissan leivontaeepos. Ehkä minusta kuoriutuu vielä sellainen oikea, iloinen keittiönhengetär? Kokonaista koginhengetärtä minusta nyt on ihan turha ruveta leivoskelemaan.

Joulun onnellisin kuplamuovintuhoaja..

.. ja joulun onnellisin karvapylly. Enoni Onni-kissa oli muhkeassa kunnossa ja makasi lötkönä äärimmäisen onnen vallassa kaikilla lahjapapereilla. Jokaisella täytyy olla se oma juttu elämässä, eikö vain.

Onneksi lähdimme jo joulupäivänä omaan kotiin, jotta pieni kummipoikanikin pääsi leikkimään saamillaan leluilla. Ensi vuonna ainakin tiedän, mitä ostan poikaystävälleni lahjaksi.

Näin meillä. Mites teillä?

Ja kiinnostaisiko teitä sellainen ”Mitä sain joululahjaksi?” -postaus? Itse olen ainakin superutelias aina muiden lahjoista, mutta en tiedä miten teidän laitanne on.

Vaikka saatan tehdä sellainen postauksen joka tapauksessa. HAH.

Kuullaan taas! Onnea alennusmyynteihin, jos sellaisiin rohkenette. Olkoon hyvät hermot kanssanne.

– Jenni H.