Vaikeimman kautta, kirppari edition

Tänään oli THE kirpputoripäivä ja raahasimme noin sata sylillistä tavaraa Tampereen PLT-kirpputorille.

Ja tiedoksi vain, poikaystäväni ei vinkkaile (edes minulle, nyyhkis). Häntä häikäisee.

Mutta! Jottei tämäkään reissu olisi ollut liian helppo, kohtasimme pienen ongelman päästyämme kirpputorin tiskille.

Ja ei, päivä oli kyllä ihan oikea.

Pöytänumero oli väärä.

Kun pöytänumeroni piti olla 10, se oli kivasti sittenkin 11. Koska tietokoneella luki pöydässä numero 10 Jenny ja pöydässä numero 11 Jenni. Klassinen puurot ja vellit -tilanne.

Iso huokaus. Onneksi en ollut mitenkään erityisen nälkäkiukkuinen. Lipsautin kassalla vain yhden kirosanan, eikä sekään ole tapaistani.

Joten, rakkaat ihmiset. Pysykää visusti loitolla pöydästä numero 10, se ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin minun pöytäni, numero 11. Olen numeroinut kaikki tavarani uudelleen ja ovathan ne laput nyt vähän rujon näköisiä.. Toisaalta en tiedä välittääkö kukaan muu sellaisesta seikasta. Olen vähän nipo.

Muuten meni onneksi ihan sulavasti. Ystäväni Taru raahasi yhtä aikaa tavaroitaan samalle kirpputorille (knoppitieto: olemme käyneet saman ala-asteen, saman yläasteen, saman lukion, muuttaneet samaan kaupunkiin, olleet taas samassa oppilaitoksessa täällä, olemme melkein naapureita ja nyt hän on pöydässä 111, niin samiksia me olemme) ja hän ystävällisesti auttoi minua lappujen uudelleensäätämisten kanssa.

Siellä lepää kuulkaa. Kukaan ei ole vielä päässyt koskemaankaan niihin, koska yllättäen tuhersin pöydän kanssa valomerkkiin asti. Menkääpä huomenna katsomaan löytäisittekö jotain kivaa!

Vielä kerran siis: PLT-kirpputori, Sammonkatu 64, Tampere. Pöytä 11. (muutan edellisiinkin postauksiin oikean pöytänumeron, phuuf)

Nyt tulee kohta minullakin jo kirpparia korvista ulos. Moro!

– Jenni H.