Virallinen vihanvuodatusviikko

Eniten vituttaa kaikki.

Voi ihmiset, olisin mielelläni jakanut teille viime viikkoisia lomakuviani yöllisistä autoajeluista ja illanistujaisista ja ystävien tapaamisista. Minusta ei vain tunnu siltä, että se on nyt paikallaan.

Päätin blogia perustaessani, että tämä ei ole mikään ”hilipatihippan otan kuvia solisevista puroista ja kostun yhä uudelleen uudesta design-tuolistani” -blogi. Ja tänään en ole sillä tuulella, että haluaisin jakaa kivoja lomakuvia.

Koska, hyvät ihmiset, minä olen lannistunut. Älkääkä nyt pitäkö minua minään PMS-hirviönä, koska siitä ei ole kysymys, mutta on kamalaa huomata, että koko ajan on vähän itku kurkussa. Ei siksi, että olisin erityisen surullinen, vaan siksi, että olen turhautunut. Tämä päivä on vain ruumiillistuma siitä, että mikään ei tunnu olevan tarpeeksi. Koulu, työt, kaikki.. pelkään, että minulta loppuu pian ideat sen suhteen, miten jaksan raahata väsynyttä raatoa itsestäni mukana edes kevään loppuun asti. En vielä tiedä mikä sisäelin tällä kertaa potentiaalisesti räjähtää kaikesta pinnistelystä. Arvauksia otetaan vastaan. Pelkään, että minusta tulee pian suorasukaisen sijasta töykeä ja päättäväisen sijasta aggressiivinen. Raivoisa narttu sisälläni raapii tietä ulos.

Haluan jakaa lannistumiseni ja turhautumiseni teidän kanssanne tänään ja koska maanantaina on ihan luvallista menettää malttinsa ja haistattaa pitkiä omalle elämälleen, haastan teidät avautumaan omista vitutuksistanne. En usko sellaiseen soopaan, että yritetään vain seesteisesti nähdä pilvien hopeareunuksia, vaan uskon enemmän siihen, että kun elämä alkaa todella potkia munille, on oikeus jo suuttua. Eikä asioiden tarvitse olla isoja ja itsessään ahdistavia, jotta ne alkavat kuluttaa.

Olen yleensä ollut myös sitä mieltä, että vihaisena ei pidä kirjoittaa.

Mutta kuulkaa, watevör. En tullut tänne nössöilemään ja käyttäytymään siivosta. Joten, avataan vihahanat ja annetaan kaiken ryöpsähdellä ulos. Julistan tämän postauksen kommenttiosion viikon likasangoksi! Kommentointi on mahdollista myös ilman rekisteröitymistä Lilyyn. Tiedoksi vain teille joillekin.

Tällä hetkellä itsenäni vituttaa muun muassa se..

..että olen yhä ja aina vain niin nuori, ettei minulla ole uskottavuutta panna aikuisille hanttiin. Se on ihan hullua. Mikään muu ei saa minua kiehumaan samalla tavoin, kuin ”iän tuoma viisaus”. Ikä ei ole viisautta, se on iso rypäs omia henkilökohtaisia kokemuksia.

..että olen liian kiltti, enkä avaa suutani silloin, kun saan kuunnella muiden mölyapinoiden aivopieruja.

..että vaikka pinnistelen työnhaussa – kuten tuhannet muutkin, I feel you – mikään ei tunnu riittävän tai loksahtavat paikoilleen, vaikka itse olisi valmis vuodattamaan sydänvertaan töiden eteen.

..että jotkut ihmiset kehkoavat ulkonäöstä niin paljon, että itse eläminen on toissijaista ja muka keskitettävissä ruokavalion tuijotteluun, kunnes on saavutettu jokin tietty paino. Tämä ehkä tulee tarpeelliseksi siinä kohtaa, kun sängystä nouseminen aiheuttaa kokovartalokrampin.

..että pyykinpesukoneeni lirittelee maton salavihkaisesti litimäräksi ja kastelee jumal**************** sukkani aina kun menen vessaan.

Ja nyt lopuksi, en todellakaan käske teitä lähtemään lenkille purkamaan kiukkuanne. Minä en ole mikään naistenlehti. En myöskään suosittele lähtemään julkiseen kahvilaan kavereiden kanssa ihan ensihädässä, koska julkisella paikalla raivoaminen on vähän kyseenalaista.

Sen sijaan haluan korostaa, että itsensä on muutoin ympäröitävä oikeanlaisilla ihmisillä. Se on parasta, mitä voi vihaisena ja elämäänsä lannistuneena tehdä. Siksi olisi erityisen ihanaa (ihana viha? mikä ettei..), jos haluatte purkaa tunteitanne kommenteissa. Kiukkuisuus yhdistää. Luokaamme maanantainen tai koko viikon mittainen vihapiiri. On tyydyttävää huomata, että muiltakin loppuvat ideat kesken oman elämänsä kanssa.

Joten, antakaa tulla! Olisi vihan syynä sitten burn out, saatanalliset naapurit, surkea sää, löysä puoliso, tyhmät työkaverit, liian ohueksi nypitty vasen kulmakarva (been there, done that), oma saamattomuus, koko elämän kattava yleistunkkaisuus, niin kertokaa. Ollaan vihaisia ja lannistuneita ja turhautuneita mieluummin porukalla. Ei ole sellaista vitutuksen aihetta, joka ei tänne sopisi.

Surkuhupaisin, väsynein ja kiukkuisin maanantaiterveisin.

– Jenni ”antakaa mun kaikki kestää” H.