Yöpakkaus ja mökille mars!

Nu-kut-taa.

Olen tällä hetkellä niin pöhöisessä tilassa, että minun täytyi kirjoittaa juhannuksen tehtävälistalle ”sheivaa sääret”, jotten vahingossakaan esittele apinakoipiani ihmiskunnalle. Eli sukulaisilleni mökillä.

Huomenna on vielä täysi työpäivä ja pääsen illalla ajelemaan ensin kotikotiin pikkuveljeni luokse Heinolaan ja sieltä eteenpäin Mikkeliin ja mökille jonnekin täyskorpeen.

Ihanaa.

Se ei ollut sarkastinen heitto. Kaipaan rauhaa.

Tänään olen yötä myöten pakannut..

.. näyttänyt jotenkin erityisen nätiltä ja punoittavalta ja värjännyt kulmiani, etten näyttäisi juhannuskuvissa tavallista kalmaisemmalta..

.. muistanut kerrankin pakata muistivihon kaikkien kuningasideoiden varalta. Niitä tulee hyytävissä pihviähkyissä varmasti useita.

Muistin myös ihailla pakastelihan sävyisiä koipiani (sävy: ivory frozen dead bird) ja testailla uuden uutukaisia crocsejani. Minä oikeasti ostin omat junttitöpöset mökkireissua varten. En sentään aitoja, joku raja sentään.

Mutta ne on niin mukavat. Ja kevyet.

Jos näette minut juhannuksen jälkeen crocsit jalassa kaupungilla, läpsäiskää.

Lisäksi kokosin tänään kaikki tunnetilat kattavan automusiikkilistan muistitikulle. Huomenna ja perjantaina ja vielä sunnuntainakin on luvassa niin hervottoman monta kilometriä jauhettavaksi autoratissa, että tulen todellakin tarvitsemaan viihdykettä. En toki valita. Rakastan musiikin kuuntelemista autossa.

Joten jos näätte autossa hoilaavan violettilatvaisen naisen, morjestakaa. Minä morjestan takaisin, jos sydäntäriipivältä kertosäkeeltä suinkin ehdin. Musiikkilistalla on Uniklubin Näiden tähtien alla. Teini-ikäinen sisälläni kyynelehtii dramaattisesti jo pelkästä ajatuksesta.

Eeppistä juhannuksenodotusta. Minä olen jo sen verran väsynyt, etten oikeastaan erota näitä kirjaimia toisistaan.

Huomisesta työpäivästä taitaa tulla aikamoinen via dolorosa.

Palaillaan ihmiset! Minä lähden mökille, minne te menette?

Kauniita unia.

– Jenni H.