17/4/2014
Aamulla vilkaisin viimeisen kerran Mt Kinabalun huppua lentokoneen ikkunasta. Reitti toi tytön viikonlopun viettoon Jakartaan. Väsyttää, jalkoja kolottaa ja puhelin on kadoksissa. Silti senkun hymyilyttää, Malesia kohteli reissaajia aivan yhtä mainiosti kuin Filippiinitkin.
Tämän hetken näkymät, bloggaan hostellin katolta. Kymmenen kautta kymmenen!
Vietettiin alkuviikko Annikan kanssa Kota Kinabalussa seikkaillen, kiva pikkukaupunki, jossa kaikki on helposti lähettyvillä. Vene vie hiekkarantojen kaipuussa (täyteenahdetuille) paratiisisaarille nauttimaan rantaelämästä, ostoskeskukset pursuavat länkkärikauppoja, kun taas kaikenmaailman markkinat tarjoavat lokaalimpaa menoa. Lisäksi älytön luonto orankeineen ja hassuine kasveineen on päivämatkan päässä. Jokaiselle siis jotain, ja Lucy’s Homestay backpackerkadulla on mun suositus mainioon majoittumiseen! Tiistaina jäin mestoille yksikseni Annikan lennähdettyä takaisin Balille. Mielessä siinsi Kinabalun kansallispuisto vaellusreitteineen, ruotsalainen kanssamatkaajani kun oli ilmoittanut jättävänsä eräjormailun suosiolla minun harteilleni. Olin jo etukäteen selvitellyt, miten koko vuoren voisi kiivetä kohtuuhintaan, mutta hommasta jäi käteen tyhjä kortti. Päätin silti heittää repun selkään ja lähteä kuluttamaan kengänpohjia poluille, joita kaikki pääsevät vuorenjuurella itsenäisesti taivaltamaan.
Mutta kuinkas kävikään! Tässä sitä kirjoitellaan blogia vuorenvalloittajana. Lihaksia särkee ja silmät luppaa, mutta eilen katselin auringonnousua vaatimattomasti 4095,2 metrin korkeudesta (Ja se 0,2 metriä on mainitsemisen arvoista, viimmoiset ylöspäinsuuntaavat askeleet kun oli pelkkää tuskaa). Miten sinne Kaakkois-Aasian korkeimalle vuorelle päädyttiin, tarina kohti huippua on pelkkää tuuria:
Ensimmäinen askel – Hae vaatteesi pesulasta ja vaihda kuulumiset pyykkärirouvan kanssa. Valittele huonoa onneasi, et pääsekkään haikkaamaan vuorta. Mukava rouva naurahtaa, että niin ne kaikki sanoo, mutta meneppä majoittumaan kansallispuiston nurkille Jungle Jackin homestayhin.
Toinen – Kävele kohti bussiasemaa, matkalla törmäät taksikuskiin, joka haluaa jo lähteä kotiinpäin kohti kansallispuistoa. Huomaa tilaisuus ja hyppää kyytiin, pääset parin tunnin matkan pirssillä ja homma tulee halvemmaksi kuin paikallisbussi.
Kolmas – Matkalla saat infoluennon kaikista matkalla olevista paikoista ja muistakin maakunnan ihmeistä. Lisäksi voit tehdä vaikutuksen kielitaidollasi, Bahasa Malesia kun taittuu hyvin pitkälti samaan nuottiin Indonesian kanssa. Pyydä mukavaa kuskia pudottamaan sinut kyydistä Jungle Jackin kohdilla, morjesta isäntää ja kysy yösijaa pariksi päiväksi. Samalla mainitse kainosti, että kiipeäminen kiinnostaisi, vaikka vastaus onkin ”Only staying, not climbing. Or maybe – no worries”.
Neljäs – Vietä iltaa kanssamajoittujien kanssa, porukka on hauskaa ja isäntä hulvaton. Uncle Jack tykkää kantrimusiikista ja Johnny Cashista, heittää hyvää läppää ja järjestää asiat, motto: No worries Man! Superedulliseen majoitukseen kuuluu kuuma suihku, kaikki safkat ja mainioita koirakavereita. Sielä oli jopa pari päivää vanhoja koiranpentuja, aww, ja yksi vanhempi vatipää oli ihan kuin Nekku! Jack vie koko porukan syömään ja ohimennen tokaisee, että järjesti juuri minutkin huomiseksi kapuamaan vuorenrinnettä. Hihku riemusta, hitsi mikä munkki!
Viides – Aamulla lainaa tuulihousut ja pipo, oma reppu kun on pakattu lähinnä autioita hiekkarantoja ajatellen. Solmi kengännauhat ja aloita matka kohti korkeuksia. Kävele ja kiipeä vaelluskenkiäsi ikävöiden. Nike Free 5.0 ei tarjoa kovin hyvää tukea tai pitoa, jatka silti kipuamista. Kävele, ja vielä vähän lisää, vietä yksi yö majatalossa vuorenrinteillä ja jatka taivallusta ennen auringonnousua. Matkan viimeiset kilometrit eivät ole kovin nautinnollisia, jos edeltävien kuukausien hyötyliikunta on ollut olematonta. Balilla treeniksi voi laskea skootterin käyntiin polkemisen. Siitä huolimatta, jatka eteenpäin otsalampun valokeilassa.
Tadaa, olet saavuttanut huipun! Uskomattomat maisemat, uskomaton fiilis. Kiitos pyykkärirouva ja Jungle Jack!
xoxo -Ansku
P.S. Viimmoset kolmisen viikkoa on ollut pelkkää yhtäjaksoista hyvää tuuria, joten koin tarpeelliseksi uhrata puhelimeni vastalahjaksi tästä kaikesta onnesta. Pudotin sen vuorella taskustani, ja paria minuuttia myöhemmin joku kelvoton ihmisparka oli jo ehtinyt soveltaa löytäjä saa pitää ajattelumallia. Joten valitettavasti kuvasaldo viimepäiviltä on köyhää ja elän määrittelemättömän ajan ilman kelvollista kameraa, iPad on sentään tallessa…
P.P.S EDIT – lisäsin pari kuvaa. Kannattaa haikata vuori mukavien ihmisten kanssa, ne lähettävät sulle kuvia! Thank you Meli and Jasmine!