Toukokuun tarinat
Huh, hiljaista on pidellyt! Hyvin täällä silti hurisee.
Kuten arvata saattaa, toukokuu on juossut ohi nopeammin kuin edes ehtii hahmottamaan. Ja joo, hauskaa on ollut. Pari päivää sitten tuli kuitenkin pakkopysähdys jonkin epämääräisen trooppisen pöpön merkeissä. Järkyttävä kuume ja päänsärky muutti ruokavalion hyvin parasetamoolipainotteiseksi, joka vähän veroittaa voimia. Nimettiin tämä pikadenguekuumeeksi. Oireet sopivat kuin nenä päähän, mutta (törkeän hintaiset) verikokeet eivät johtaneet diagnoosiin, ja menihän tämä nopesti ohikin.Tänään on uponnut jo aamupalaa ja lounasta, joten pian tässä ollaan ehompia kuin ennen!
Viimmeviikot ollaan huhkittu urakalla kaikkea pakko tehdä Balilla -listalta. Takana on monta ihanaa päivää, mutta vielä olisi vaikka mitä tekemättä! Ihan pakokauhu nousee, kun kalenterissa ei ole enää kahtakaan viikkoa jäljellä tässä paratiisissa. Nyt kun ensimmäinen, toivottavasti viimeinen, mystinen trooppinen tautikin on koettu, taidetaan tsekata seuraavaksi listalta naapurisaari Lombok.
Ja vielä semmosta, että mihin sitä sitten suuntaan kun Balielämä tulee päätäkseensä? No, Austraaliaan! Täällä nurkalla kun valmiiksi jo ollaan, niin on se mentävä. Tarkoituksena on löytää duunia ja elää elämää sikäläiseen tyyliin. Katotaan miten tyttöjen käy, ihan yksin ei sentään tarvi lähteä, Jutta lennähtää tälle pallonpuoliskolle tuotapikaa. Luojalle kiitos ystävistä, jotka mielummin lähtee mukaan uuteen seikkailuun kun jämähtää vanhoihin kaavoihin! Treffit on Brisbanessa toinen päivä kesäkuuta – ja siihen loppuu valmiit suunitelmat.
Nyt otetaan loppukiri Balilla, nautitaan elämästä, selviydytään läpi lopputenteistä ja pidetään niin hirveen kivaa, että vanhana on kiva muistella!
xoxo – Ansku
P.S. On mulla jo koti-ikäväkin, ainakin jokaista ihanaa ja tärkeää ihmistä haluaisin tulla halaamaan. Kuinka siistiä olisi tulla kesäksi Suomeen. Mutta ei ihan vielä, kyllä sielä sitten kerkiää taas olla…