Bye bye Bali

Itkuhan tässä meinaa tulla. Istun lentokentällä ja mietin, että mihin meni nämä viisi kuukautta Balilla?

Tähän voisin listata kaikki kliseet siitä, kuinka aika juoksi, löysin ihan mahtavia frendejä, vaihto on elämän parasta aikaa ja niin edelleen. Mutta kun ne on kaikki totta eikä mitään höpönlöpöä! Tammikuussa kirmattiin Helsinki-Vantaan lähtöselvitykseen riemusta kiljuen (kuivainnollisesti, ei kukaan jaksa kiljua aamukuudelta) ja löysin edestäni elämäni parhaimpia kuukausia. Kaiken lisäksi rakastuin vielä Baliin ja tähän elämäntyyliin.

Akateemisessa mielessä reissu nyt ei ollut ehkä lottovoitto, mutta kyllä täältä jotain oppi. Kärsivällisyyttä, monikulttuurisuutta ja yhteistyötaitoja? Ja ainakin osaan sitoa saronkini paremmin kuin tsekkiläinen kanssaopiskelija, poikaraukka nosti todistustenhakuseremonian viihdearvon aivan uudelle tasolle. Markkinoinstrategioita ja talousteorioita enemmän käteen jäi ihania ystäviä, kokemuksia, muistoja ja ehkä tässä jotain itsestänsäkin oppi. Ainankin sen, ettei se kahdeksasta neljään toimistoelämä räntäsateessa kiinnosta edelleenkään tippaakaan. 

Mutta eipä tässä ehdi enempää muisteloita kirjoitella, seikkailu odottaa. Onneksi niin, muuten rääkyisin varamaan yhtä onnettomasti kuin nuo väsyneet lapsiparat yölennolla. Nyt alkaamportilla tapahtumaan, innokkaimmat muodostavat jo boarding jonoa. Lähden siis lentokoneeseen torkkumaan, aamulla herään Brisbanesta! 

Kuvituksena parit räpsyt viimeviikon päättäreistä! Ekassa kuvassa rakas Baliperhe mallia kaksi, alempana vähän enemmänkin jengiä.

xoxo – Ansku