Thaimaa
Tässä olisi pieni kuvapainotteinen ja aikamoisen sekava thorwbäkki meidän reissun ensimmäisiin viikkoihin, jotka vietimme Thaimaassa, kuten mielikuvituksellisesta otsikosta voi päätellä. Suomesta lensimme heti vuoden vaihduttua parin mutkan kautta Bangkokiin, josta suuntasimme kohti eteläisempää Thaimaata. Reissuseureeseen vakiona kuului Eerika, joka roikkuu yhä mukana matkassa, sekä hieman miehistä vahvistusta, Antti ja Juhis.
Suurkaupungin vilinää pakenimme Nok Airin (pysyi taivaalla, ihan miellyttävä) saattelemana Koh Samuin saarelle. Saari oli erityisen mukava paikka lekotteluun, ja tylsyyden iskiessä aktiviteettejakin näytti löytyvän. Yhtenä päivänä päädyimme vuokraamaan skootterit, joilla pääsikin kätevästi tutkimaan Koh Samuin salaisuuksia. Pärräilesssä vastaan tuli pari vesiputousta, näköalapaikkoja sekä kaaottinen liikenne, joka oli kuitenkin erittäin siedettävä. Ainakin verrattuna skootterimayhemiin Balilla, josta en kyllä tässä postauksessa avaudu enempää.
Koh Samuilla suosittelisin välttämään Chaveng biitsiä, vaikutti aika jäätävältä mestalta Burger Kingeineen. Ajoin kuitenkin skootterilla kyseisen rannan läpi, joten uskoisin olevan asiantuntija, heh… Meidän oman rannan nimeä en edes muista, mutta se oli leppoisan rauhallinen. Itse biitsi soveltui hyvin uimiseen ja muihin vesileikkeihin, pieni saari blokkasi kivasti mereltä tulevat aallot. Ravintoloita löytyi moneen makuun, viiden tähden hotelleista paikallisiin ruokapaikkoihin asti.
Jonkin aikaa löhöiltyämme Koh Samui vaihtui naapurisaareen. Koh Phangan, Full Moon partyjen mekka, oli seuraava kohteemme. Ihme ja kumma, onnistuimme oleskelemaan saarella ajan, jolle ei sattunut ensimmäisiäkään täysi-, puoli-, uusi-, mitävainkuun juhlia. Tämä ei meitä kuitenkaan haitannut, päinvastoin, hauskaa oli ilmankin laumoittain sekoilevia nuoria. Yksi reissu kuutamorannalle Haad Riniin riitti meidän seureelle, matkapahoinvointi rämisevän koslan lavalla ei ollut ehkä aivan kyseisen menomestan arvoinen. Meininki saattaa tosin parantua, jos kyseessä ei ole vuoden hiljaisin ilta.
Etukäteen lueskelin, että saari olisi kreisibailauksesta värittynyttä mainettaan parempi. Jumituimme kuitenkin aika tehokkaasti omalle pienelle rannallemme, jonka nimen olen luonnollisesti unohtanut. Saaren kuulemma monet kivat joogapaikat ja aliarvioitu luonne jäi vielä hieman mysteeriksi. Ehkä sitten ensikerralla! Ruokatarjonta oli ainakin aivan syntisen hyvä, ihan sen lemppari katukeittiön takia voisin heittää toisenkin reissun.
Saarimeiniki päättyi kuitenkin aikanaan. Lensimme jo toistamiseen onnistuneesti paikallisella lentoyhtiöllä takaisin Bangkokin hälinään, vaikka koneen vauhdikas laskeutuminen sai rähjääntyneemmänkin reissaajan puntin tutisemaan. Toisen reissuviikon missiona oli hankkia viisumit Indonesiaan, metsästää viimosia tarvikkeita vaihtojaksolle, sekä suunitella hieman tulevaa. Kaikki edellä mainittu sujui erittäin sutjakasti, rinkan lisääntyneestä painosta päätellen Bangkok on oiva kohde myös shoppailuun. Viisumiasiatkin hoitui kuin vanhoilta tekijöiltä!
Kaupunkina Bangkok löi tämän tytön täysin ällikällä, en ollut osannut odottaa oikein mitään. Mielikuva aasialaisesta, sekavasta ja pursuilevasta suurkaupungista muokkautui äkkiä hyvin mieleiseksi. Vuorokaudenkin sisällä ehti näkemään kaikkea länsimaalaisista ostoskeskuksista aidompaan Thaimaalaiseen meininkiin, kuten säihkyviä temppeleitä. Kuvasaldoa Bangkokista kertyi ainakin messevästi, joten saatampa rustailla uudesta lempparikaupungistani ihan oman tekstinsä tänne internetin ihmemaailmaan.
Jos Thaimaa oli fiilikseltään ja olemukseltaan parempi, kuin uskalsin olettaa, paikallinen keittiö oli täydellinen jättipotti. Kuten näistä monista ruoka aiheisista kuvistakin voi päätellä, ei edes hikikarpaloita otsalle nostattanut törkeä chili onnistunut enään rikkomaan rakkauttani Thaimaalaiseen keittiöön. Moitteen sananen kuitenkin siitä, että jokaiseen soppaan ja nuudelilautaseen tungettiin jonkinmoista lihaa, tofu tai soija oli harvinaista herkkua. Näin ollen tämäkin vähän niikuin kasvissyöjä joutui tyytymään kaikenkirjaviin mereneläviin, joka ei kyllä yleensä ollut kovinkaan paha pettymys. Parhaan safkat löytyi ehdottomasti katukojuista. Jos näit kokin ja pari paikallista, ravintola oli yleensä visiitin arvoinen.
Eipähän tuolla Tulimaassa turhaan turisteja ramppaa. Fiilis paikanpäällä oli mukava, vaikka se kuuluisa aito hymy monilta turismin kovettamilta asiakaspalevlijoilta uupuikin. Länsimainen naisihminenkin sai olla varsin rauhassa, ainoa mikä reissulla kammotti tai ällötti oli torakat ja pari rottaa. Oma visiittini oli ensimmäinen laatuaan, mutta toivottavasti ei viimeinen. Seuraavalla kerralla voisi ottaa missioksi metsästää mahdollisimman autiot rannat, sekä Pohjois-Thaimaan hienot vuoristomaisemat.
Thaikkulasta lensimme viimeviikon lopulla uuteen kotiimme Balille. Täällä meininki jatkuu yhtä hyvänä, ja kohtahan me päästään kouluunkin. Kämppä tulevalle parille kuukaudelle on jo metsästetty, joten taidamme häipyä viettämään viimeisiä vaupauden hetkiämme ah niin ihanille Gilien saarille.
xoxo – kestohymyyn jumittunut Ansku