Jääkaapin ovi

Asian piti olla selvä jo kahden lapsen jälkeen – tämä oli tässä, meidän perhe on valmis. No ei ollut. Yllättäen ja pyytämättä rakas pikku Plättä syntyi huhtikuussa 2012.

Yllättäen ja pyytämättä? Niin, miten sen nyt ottaa… Kierukkaresepti jääkaapin ovessa ei siis ole tehokas ehkäisykeino. Jokin minussa ei halunnut kierukkaa, ajatus ei tuntunut hyvältä. Jossain taustalla häilyi muistikuva omasta äidistä sairaalassa, hengenvaara, kohdun ulkopuolinen raskaus ja kierukka. Pillerit eivät ole kananmuistilla varustetulle yksilölle ratkaisu, varsinkin kun muistot nuoruusvuosien pillereiden aiheuttamista itkupotkuhysteriakikatuskohtauksista eivät ole kadonneet minnekään.

Ajatus sterilisaatiosta alkoi tuntua houkuttelevalta, MUTTA olen liian nuori ja minulla on vasta kaksi lasta. Odotan vuoden ja sitten hoidan asian. Kierukkaresepti jääkaapin oveen ja palataan asiaan vuoden kuluttua. Tai kahden…

Todellisuudessa kolmen vuoden kuluttua. Nyt minulla on rakkaat lapseni Mökö, Luru ja Plättä, ikää riittävästi ja reilut pari kuukautta tuskallista elämää kierukan kanssa. Ei enää mitään esteitä lopulliselle ratkaisulle sterilisaatiosta. Jonoon vain mars mars!

Kuitenkin yön pimeimpinä tunteina mieleen hiipii haikeus, kaiho ja epävarmuus. Selvittääkseni niitä ja kaikkea muuta mitä aika jonossa tuo tullessaan päädyin julkiseen avautumiseen. Järkevääkö? Tuskin. Miksi yksityisestä asiasta pitää tehdä julkinen? En tiedä, mutta ei tässä mitään hävettävääkään ole.

Aloitetaan hankkiutumalla eroon kierukasta. Etsitään ja ostetaan paljon tervaa, sopivan kokoisia villasukkia onkin jo iso korillinen valmiina. Jonotusaika kun on ilmeisesti yli kuusi kuukautta…