Lääkärikäynti alkoi hämmentävissä tunnelmissa. Luru oli kovasti huolissaan ja halusi kovasti tietää miksi menen lääkäriin. Lisänä odotustilan 3 naista: ensimmäinen puki kyyneleet poskille valuen kipeää lastaan ja kertoi ymmärtävänsä perhesurmia; toinen yritti piiloittaa mustelmilla olevia kasvojaan lippiksen alle; kolmas oli vanhus jolta olivat rahat loppu. Lopulta istuin odotustilassa itsekin kyyneleet poskille valuen… onneksi kaikesta voi syyttää sekaisin olevia hormoneja.

Ero hormonikierukasta oli kivuton ja tunnelmaa nostattava kokemus. Sisälläni ei ole enää mitään! Voin taas elää, liikkua ja olla oma sekopäinen itseni. Nyt tiedän taas asioiden syyt ja seuraukset. Vastaus löytyy taas aina peilistä.

Hakemus sterilisoitavaksi oli mielenkiintoinen lomake täytettäväksi. Onneksi lääkäri on tuttu ja hoitanut minua jo hetken, joten täyttäminen sujui nopeasti. Täytän tärkeimmät kriteerit, jotta selvitään lääkärin päätöksellä:

• henkilö on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta
• hän on täyttänyt 30 vuotta

Lisäksi olen nyt testannut hormonikierukkaa, joka lääkärin mukaan on täällä jonkin sortin edellytys ennen kuin keskussairaalassa suostuvat sterilisaatioon. Tälläistähän ei laissa ole, mutta täällä on sellainen tapa keskussairaalan gynekologeilla. HMPF!

Lomakkeen hämmentävin kysymys koskee aviopuolison tietoisuutta ja suostumusta sterilisaatioon. Hämmentää niin paljon että asia vaatii ihan oman postauksen, kunhan saan asiaan hieman etäisyyttä ja järkeä. Tällä hetkellä mennään niin tunteella asian suhteen ettei huutaminen ”minun vartalostani ja oikeudestani tehdä sitä koskevat päätökset” on hyödytöntä.

Paikka, päivämäärä, allekirjoitus ja nimenselvennys. Se oli siinä, nyt vain odottelen että saan kutsun keskussairaalaan. Jonon ei pitäisi olla pitkä, ehkä 3kk. Jää nähtäväksi.