1g parasetamolia ja 800mg buranaa
Lääkkeet otettu. Jos omistaisin sykemittarin en uskaltaisi katsoa mikä syke nyt on. Jännittää ihan vietävästi. Muistutan itseäni vähän väliä hengittämisen tärkeydestä, jotta pysyn tolkuissani.
Nyt Plättä ja Luru autoon ja anopille. Siellä jännitetään loput.
Edelleen mieluiten ryömisin sänkyyn ja peiton alle piiloon pahaa maailmaa.
Melko tarkkaan 2 vuorokautta ja sitten SE tapahtuu.
Jännittää paljon, todella paljon. En olisi uskonut, että näin tapahtuu. Ja jännitän nimenomaan itse toimenpidettä, en sterilisaatiota. Prosessin alkaessa kuvittelin asian olevan päinvastoin.
2 tuntia ennen toimenpidettä otetaan 1g parasetamolia ja 800mg buranaa. Ja niillä mennään. Ei nukutusta tai puudutusta tai edes halolla päähän lyöntiä. En tiedä haluanko sittenkään. Ajatus mahdollisesta kivusta, vie ajatukset Plätän synnytykseen. Vielä ei ole aika kullannut muistoja ja kuvittelen kivun olevan jotain samankaltaista. Ei kiitos.
Sydän hakkaa, hengitys unohtuu, käsiä tärisyttää ja kaikki ärsyttää. Tahtoisin vain käpertyä peiton alle ja odottaa että kaikki olisi jo ohi.
Kuvittelen ilmeisesti että toimenpiteen jälkeen en enää koskaan joudu kärsimään minkäänlaisista gynekologisista ongelmista, krampeista tai muista kivuista. Antakaa minun pitää kuvitelmani edes keskiviikkoon asti…