Kirje keskussairaalasta aiheuttaa aina jonkinmoisia extra värinöitä. Miksiköhän? Eiväthän ne sieltä voi etänä tutkia ja todeta että nyt tuolla itseään liian vähän rakastavalta ja itseään kaltoinkohtelevalla on jokin tappava tauti, kutsutaanpa se tänne. Eiväthän?

Tällä(kin) kertaa kirjeessä oli aiheeseen liittyvä. Aikaani siis siirretään ja yllättäen aika onkin jo aikaisemmin. Siis jo ennen joulua! Taas joudun toteamaan että ainakin minun kohdallani julkinen terveydenhuolto toimii hyvin. Toivotaan että toiminta on yhtä sujuvaa myös operatiivisella puolella.

Kiirehän tässä tulee. Ajatustakaan en ole klipseille tai Essurelle suonut. Itseni tuntien viimeinen yö menee koneella surffaillen mitä hämmästyttävimmillä sivustoilla. Ja viimeisenä oljenkortena laitetaan facebookissa viestiä lääkäriYSTÄVÄlle, joka on ennenkin pelastanut kiperissä tilanteissa järkevillä neuvoillaan.

Huolestuttavinta ovat lauseet, ajatukset ja tunteet

                                ”voi miten Plättä on jo noin iso”

                               ” en enää koskaan saa kuunnella pienen vauvan tuhinaa”

                               ” kohta Plättä jo kävelee”

                               ” ooooooiiiiiiiiii, miten ihana vastasyntynyt!!!!”

Onneksi valvotut yöt, kipeät rinnat ja kaiken suuhunsa tunkeva ikiliikkuja palauttavat maan päälle. Toivottavasti minusta tulee joskus mummu, jotta pääsen taas isosti osalliseksi vauva-ajasta.