Taskulampun valossa

Parina viime yönä olen taas vakuuttunut siitä että lopullinen ja pysyvä ratkaisu on meille (siis minulle) täysin oikea. 

Ainoa oma harrastus joka minulla on enää jäljellä ja johon aikani on läpi vuosien riittänyt on lukeminen. Rakastan kirjoja ja niiden lukemista. Hyvän kirjan voin lukea useaan kertaan ja huononkin ainakin kahteen kertaan – eihän sitä koskaan tiedä, jos mieli olisi muuttunut.

Nämä asiat liittyvät täysin loogisesti toisiinsa, en halua lukea taskulampun valossa enää koskaan. Nyt olen ajanut itseni siihen tilanteeseen että omassa makuuhuoneessani, omassa sängyssäni, luen omaa kirjaani taskulampun valossa sivuja varovasti rapistelematta käännellen, jotta en vaan herättäisi nukkuvaa Plättää. Tosin kesken unien herännyt Plättä muistuttaa joko kesken uniensa herätettyä karhua tai vaihtoehtoisesti Duracel-pupua. Kumpikaan vaihtoehto ei iltaisin houkuttele, mutta silti… minä luen taskulampun valossa. Uskomatonta!

Onneksi kaikkeen ei tarvita taskulamppua…