Suomen opiskelua
Mies on suomen kurssilla. Suomen kurssitarjonta ulkomaalaisille on tosi moninainen. Jotenkin omaan tajuntaani on hahmottunut kaksi tapaa jaotella kurssit: ajankäytön ja ajankohdan mukaan. Ajankäyttö on joko todella intensiivistä, eli kursseja on 4-5 päivänä viikossa noin nelisen tuntia päivässä, tai töihin sopivaa, eli muutama tunti muutamana päivänä viikossa. Nuo intensiivikurssit ovat pääasiassa päivisin ja kevyemmät kurssit iltaisin.
Mies ei ole tällä hetkellä töissä, joten hän on noilla päiväkursseilla: maanantaista torstaihin klo 9.00-12.15. Nämä kyseiset kurssit ovat niitä, jotka TE-toimisto maksaa osana kotouttamisohjelmaa. Tässä on vain yksi mutta: jonot työkkärin maksamille kursseille on viisi kuukautta. Niinpä tämäkin kurssi on netistä löytynyt, itse maksettu. Kurssin aluksi oli suomen testi. Sen perusteella väki jaettiin kahteen ryhmään: nopeasti ja hitaasti eteneviin. Mies on nopeiden ryhmässä: kun kurssi alkoi, ryhmässä oli 30 henkilöä, joista 26 eri kansalaisuutta. Sittemmin (neljä viikkoa kurssin alusta) väki on vähentynyt 18 osallistujaan. Toisessa ryhmässä on pääasiassa eri Afrikan maista olevia osallistujia.
No niin, mikä tärkeintä, mies kuitenkin viihtyy kurssilla (siitä huolimatta, että hikoilee ääntämisen kanssa ja etenemistahti on tolkuttoman nopea). Kaikista mahdottominta on u:n oppinen: metsä ja puut on aina väistämättä metsä ja pyyt. Näen itse tosi hyvänä puolena sen, että kurssilla opettaja puhuu vaan suomea, vaikka se on kuulemma välillä vähän turhauttavaa. On kuitenkin mielestäni hyvä kuulla useamman ihmisen puhuvan eri aksenteilla ja eri tyylillä opetettavaa kieltä. Muistan myös joskus itse opetelleeni venäjää nk. kielikaverin kanssa, eli menin venäläisen suomen opiskelijan kanssa pariksi tunniksi kahville, ensimmäinen tunti puhuttiin suomea, toinen venäjää. Olen ehdottanut tätä myös miehelle, mutta ei ollut ainakaan vielä löytänyt ”suomi-kaveria” kokeilemaltaan Facebook-forumilta. Hänen johtopäätöksensä oli se, että voihan olla, että suomalaiset puhuvat jo niin hyvin englantia, ettei heillä ole tarvetta kielikaveriin. Itse epäilen, että kannattaisi ehkä vain kokeilla jonkun muun foorumin kautta.
Ps. Erehdyksessä opetin miehelle kysymykseen ”Mitä kuuluu?” negatiivisen vastauksen (”paskaa kiitos”). Nyt sitä kuuluu aika usein, esimerkiksi aamuisin kun herätyskello soi.
In English: My husband is taking Finnish courses four days a week, 3 hrs per day. The lessons are very intensive and include a lot of homework. When he started the lessons the group was 30 students (26 different nationalities), now it is cut down to 18 students. In the beginning my husband felt like the course is very challenging (one reason is that the teacher is only speaking Finnish), but I feel like he is doing better and better. We have also been talking about an option to find a language partner: someone he could teach English to and the other person could teach Finnish to him.