Uusia suomalaisia -arvonta
Varoitus: tämä teksti on ehkä vähän romanttista hömppää.
Sain Likeltä luettavakseni Anni Valtosen ja Milka Alasen kirjan Uusia suomalaisia. Kirjassa kerrotaan pariskunnista, joista toinen on suomalainen ja toinen maahanmuuttaja. Pareista kerrotaan ihanan tuttavallisesti etunimillä: on Emmanuel ja Kirsti, Menchel ja Kari, Mamba ja Hanna. Ja sitten ne tarinat: toiset tapasivat opiskelijavaihdossa, toiset töissä ja vielä yhdet muuten reissun päällä. Hauska yksityiskohta oli mielestäni se, että Helsingissä jo viidennes avioliitoista solmitaan suomalaisen ja ulkomaalaisen välillä. Muualla Suomessa noin joka kahdeksannen aviopuoliso on ulkomailta. Että turha tässä nyt ainakaan itse kuvitella olevansa mitenkään erityisessä tilanteessa 😉 Se välittyikin kirjassa hyvin. Tarinoissa oli tiettyjä kohtauspisteitä, jotka toistuivat. Esimerkiksi se, että monien ulkomailta tulevien ajatellaan olevan köyhiä: on vaikea ajatella, että esim. jollain Aasiasta tulevalla on ollut palvelijat ja kokit kotona omasta takaa ja hän muuttaa tänne vähempien palveluiden luokse.
Valtonen on toimittaja ja Alanen on lehtikuvaaja. Kuten usein toimittajien kirjoissa, myös tässäkin teksti on hyvin vaivatonta ja miellyttävää luettavaa. Kuvat ovat ihania. Itse luin kirjan yhdeltä istumalta. Tapanani on aina antaa lukemani kirjat sille kaverilleni, jonka voisin ajatella siitä tykkäävän. Kuitenkin tällä kertaa mietin, että olisiko joku teistä tätä tekstiä lukevista kiinnostunut tästä kirjasta? Laittaisin mielelläni kirjan eteenpäin tätä kautta: eli jos innostut, kommentoi tätä postausta kertomalla, missä asut tällä hetkellä (missä maassa/ missä Suomen kaupungissa) ja missä haluaisit asua. Arvonta suoritetaan lauantaina 1.11.2014.
Alla hieman makupaloja ihanien naisten tarinoista (lainaukset suoraan kirjasta):
Kirsti: ”Päädyimme hämäriin ja jointin käryisiin reggaebileisiin Cosmic-nimiseen baariin, ilman huolta huomisesta. Paikka oli täynnä afrikkalaisia tyyppejä ja ajattelin, että oikeasti inhoan niitä, jotka tulevat suoraa päätä hinkuttamaan. Yksi mies tanssi lähelläni tekemättä itseään mitenkään erityisesti tykö. Myöhemmin ymmärsin, että se oli paitsi hienotunteisuutta myös ujoutta. Jonkin ajan kuluttua mies alkoi ilmestyä Brysselissä kotiovelleni ruokakassien kanssa.”
Menchel: ”Ystäväni olivat laittaneet kuvani nettiin deittisivustolle ja sain paljon yhteydenottoja. Löysin Karin profiilin ja hänen nettisivunsa. Vaikutuin hänen valokuvistaan ja halusin tavata hänet. (…) Ensitreffeistä muistan sen, että minulla oli hirveä nälkä. Sisko oli tuhlannut kaikki ruokarahamme. (…) Pääsisimme Karin kanssa varmaan Guinessin ennätysten kirjaan: niin nopeasti menimme kihloihin, vain neljä päivää tapaamisemme jälkeen.
Hanna: ”Olemme tavanneet työn merkeissä jo vuonna 1996. Esiinnyimme samassa teoksessa, minä tanssijana ja Mamba muusikkona. Biisi oli Eija Pusila Veronan Irti. Olimme työryhmämme kanssa juhlistamassa ensi-iltaa libanonilaiseen ruokaan erikoistuneessa Farouge-ravintolassa. Minulle paikka oli uusi, enkä ollut tottunut käymään hienoissa ravintoloissa.”