Kippis! Cheers!
Mies on oluen ystävä. Hänen kotikaupunkinsa Portland on tunnettu kymmenistä ja kymmenistä pienpanimoista. Useat niistä toimivat ravintoloina tai pubeina ja sijaitsevat aivan keskusta-alueella. Itsestänikin tuli oluen ystävä vietettyäni yhden kesän Portlandissa. Mielestäni tasting-tarjottimet olivat kaikista hauskimpia: eli puutarjottelimet/ telineet/ you name it, jolle oli sijoiteltu 4-6 minilasia erilaisia oluita oman valinnan mukaan maisteltavaksi. Mies olikin aluksi ihmeissään muuttaessaan Suomeen toukokuussa. Koff, Karhu, Olvi. Kaikki samanmakuisia ja näköisiä. Samaan aikaan kaverini perustivat Maku Brewingin – se oli ensisykäys meille alkaa tutkia myös suomalaisten pienpanimoiden tarjontaa. (Pohdimme Maku-miesten kanssa, että voisivat olla Suomen mamu-ystävällisin panimo. Tästä takeeksi otimme ylläolevan kuvan.)
Tässäpä muutama maistelutunnelma viikonlopun Olutexpoilta Kaapelitehtaalta.
Olut Expo oli mielestäni onnistunut tapahtuma. Siellä kävi aikamoinen vilinä heti, kun päästiin ovesta sisälle. Valikoima oli laaja ja meininki positiivinen. Miehen lempi-Suomi-olut on Makun IPA (jos joku muu tuntee oluet yhtä huonosti kuin minä, kyseessä on Indian Pale Ale – oluessa on vahva, täyteläinen, tumma maku verrattuna suomalaisiin juomiin). Itse maistelin Pumpkin Beeriä, jossa oli joukossa oikeaa kurpitsaa. Se oli tosi nam. Pienpanimoissa mielestäni parasta on se, että ne tuovat jotenkin kekseliäämpiä juomia markkinoille, kuin suuremmat kilpailijansa.
Löydettiin myös Sori Brewing. Mies oli seurannut sitä aktiivisesti Twitterissä ja halusi maistaa heidän IPA:ansa. Maistelun paras puoli oli se, että annoksia myytiin sekä pienessä että isossa koossa. Pieni koko oli aina 1,5 desilitraa ja sitä ihmiset näyttivät pääasiassa tilailevan. Kyse siis oli todella maistelusta, ei ryyppäämisestä. Hinnat olivat hyvin edullisia, noin 2-3 euroa – isommat viiden euron luokkaa.
Innostun aina itse kaikista kekseliäistä kikkailuista ja mielestäni nuo juomapoletit oli tosi hauskoja. Niitä oli euron ja 50 sentin arvoisina: kun osti poletit ovelta, jonot juomapisteissä vetivät tosi sujuvasti. Oluenostossa oli vähän, sama fiilis, kun lapsena leikkiessä kauppaa jollain paidannapeilla tai muilla.
Meidän viimeistä vierailupistettä pitivät skottiäijät, joilla oli vaan ihan älyttömän hyvä meininki. En edes kiinnittänyt huomiota panimon nimeen, vaan siihen, että heillä oli tosi hieno oranssi minibussi noilla liitutaulukylteillä. Mies maisteli Oregon Pale Alea, minä Great White Hypeä. White Hype oli näistä enemmän mieleemme: siinä oli selkeä ja raikas maku.
Ps. Viskiäkin oli tarjolla, kuten kaikesta ennakkokohusta pystyy hyvin kuvittelemaan. Siihen emme kuitenkaan tutustuneet.
KIPPIS. <- Ensimmäinen miehelle opettamani suomenkielinen sana.