Muutto Amerikasta Suomeen

Mies on jenkki, minä suomalainen. Kirjoitin Facebookiini listan siitä, miten Suomeen muuttomme on sujunut. Postaus herätti paljon keskustelua niin inboxissa kuin Facebook-seinälläkin sekä muutaman haastattelupyynnön. Monet olivat tyrmistyneitä siitä, kuinka Suomeen voi olla niin käsittämättömän mutkikasta tulla byrokratian osalta. Innostuin aiheesta ja käymistäni keskusteluista. Koska en viitsi täyttää Facebookiani vain ja ainoastaan maahanmuuttojutuilla, aloittaa tämän blogin. Näin kaiken maailman Kelan ja pankin jonotusjutut sekä muu mamuarki eivät hypi kaiken aikaa Facebook-feedissä silmille, vaan jokainen aiheesta kiinnostunut voi tutustua teemaan täällä. Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Alla vielä kertauksena se, kuinka maahanmuuttoprosessimme on tähän mennessä edennyt. Vuosihan tätä on hinkattu, eikä kaikki ole mennyt aivan kuin amerikkalaisissa elävissä kuvissa:

– Mies lensi Suomeen lokakuussa 2013, mentiin kihloihin. Päätettiin mennä naimisiin. Papereiden käsittelyssä kestää 7 päivää: miehellä ei ollut tarpeeksi lomaa, joten lensi uudestaan Suomeen marraskuussa 2013, mentiin naimisiin.

– Maistraatista saadut paperit sekä oleskelulupahakemus tulee toimittaa miehen omassa kotimaassa lähimpään Suomen suurlähetystöön henkilökohtaisesti. Se on Los Angelesissa. Miehen kotikaupungista Portlandista sinne on muutaman tunnin lento. Mies lensi sinne 30 minuutin tapaamista varten, päälle kulut vuokra-autosta ja hotellista.

– Oleskelulupahakemus seisoi jonossa Suomessa (ilman, että sen käsittelyä aloitettiin) 4 kk, joulukuusta 2013 huhtikuuhun 2014. Käsittely alkoi huhtikuussa 2014 ja se kesti noin kaksi viikkoa.

– Oleskelulupahakemuksiin olimme jo täyttäneet n. 6 sivua tietoa yhteiselämästämme. Käsittelyn alkaessa samat, kerran englanniksi kysytyt kysymykset lähetettiin itselleni uudestaan suomeksi.

– Soitin kirjeessä mainittuun palvelunumeroon ja kysyin, miksi näin. He eivät tienneet. Pyysivät kuitenkin täyttämään, jottei oleskelulupahakemusta hylätä. Erityisen epäselvää heille tuntui olevan se, kuinka monta päivää olemme viettäneet yhdessä. Toimitimme heille Excelin, johon oli merkitty kaikki tapaamispäivämme viimeisen vuoden aikana.

– Huhtikuussa menin maahanmuuttovirastoon kysymään käsittelyn tilaa. Jonotin kaksi tuntia ruokatunnilla. Kun vuoroni tuli, asiakaspalveluhenkilö totesi, että päätös on lähetetty postitse minulle kotiin, eikä hän suostu kertomaan päätöstä kasvotusten. Virkailija puhui huonosti suomea ja englantia.

– Päätös oli tullut kotiin. Oleskelulupa sen sijaan lähetettiin Los Angelesin suurlähetystöön, josta se edelleenlähetettiin miehelleni toukokuussa 2014.

– Mies muutti Suomeen toukokuussa 2014. Hän odotti Suomeen muuttoa siis kotimaassaan 7 kk.

– Mentiin kesäkuussa 2014 työvoimatoimistoon kysymään apua työnhakuun Suomessa. Työvoimatoimistossa ei voitu auttaa, koska mieheni ei vielä ollut työtön, toimistoon pitää tulla työttömyyden ensimmäisenä päivänä.

– Kysyimme työvoimatoimistossa, pääsisikö mies jonoon työvoimatoimiston järjestämille suomen kielen kursseille (joilla jono 5 kk), koska tietää, että hänen työnsä päättyvät elokuussa 2014. Ei pääse, koska hän ei ole työtön.

– Työvoimatoimisto ehdotti, että voimme itse etsiä suomen kurssin, joka meidän tulee itse maksaa. Sen teimme.

– Etsimme suomen kurssikirjaa kirjakaupasta. Sitä ei löytynyt muiden kirjojen joukosta esiltä: ulkomaalaisille suunnatut suomen kirjat pidetään kaapeissa tiskin takana.

– Mies ei ymmärtänyt työkkärissä mitään mistään, koska virkailija sanoi kaikki (lukuisat) sanat suomeksi, joita ei tiennyt englanniksi. Virkailija vastasi nimenomaan ulkomaalaisasioiden käsittelystä.

– Suomen kurssista tuli paperit, joissa tunnit oli merkitty epäselvästi. Soitin kouluun kysyäkseni apua: virkailija ilmoitti, että kyllä täällä osataan laskea tunnit oikein. En saanut vastausta kysymykseeni.

– Mies ei saa pankkikorttia Suomesta, koska hänellä ei ole tuloja Suomessa. Miehen jenkkipankki sulki hänen jenkkiluottokorttinsa, koska sitä oli höylätty kahdessa niin etäisessä kohteessa. Uusi pankkikortti lähetettiin automaattisesti hänen kotiosoitteeseensa Yhdysvalloissa. Miehellä ei vieläkään ole pankkitiliä tai -korttia Suomessa.

– Kävimme kahdessa pankissa keskustelemassa asuntolainasta. Toinen pankki oli halukas antamaan meille asuntolainan, mies saisi kuitenkin pankkikortin vasta, kun nostamme lainan. Toinen pankki olisi antanut lainan vain minulle: jos mies olisi halunnut osallistua esim. käsirahan maksuun, meidän olisi tullut maksaa siitä lahjavero.

– Mies halusi kuvallisen henkilökortin. Poliisin nettisivuilla kerrottiin englanniksi, että laitokselle voi tulla sitä anomaan joko aikaisin aamulla varaamatta aikaa tai varaamalla erikseen ajan. Mies meni sinne aamulla. Virkailija oli vihainen ja sanoi, ettei suostu auttamaan, koska asiaa varten tulee varata aika. Mies sai vänkäämällä nettisivujen infosta käsittelyn alkuun.

– Mies anoi myös Kela-korttia. Aloin ihmetellä, kun korttia ei kuulu, olin lukenut, että käsittelyajat ovat muutamia viikkoja. Soitin Kelaan. Kyllä, Kela-kortin käsittelyajat ovat viikkoja suomalaisille, 5-6 kk ulkomaalaisille.

– Menimme uudestaan työvoimatoimistoon elokuussa 2014. Miehen paperit täytettiin ja meille sovittiin aika kuukauden päähän (ensimmäinen vapaa aika) 22.9.

– TE-toimistossa pyydettiin myös minun työtodistustani. Työntekijä halusi varmistua siitä, kumpi (minä vai mieheni) on saapunut ensin Suomeen. Kerroin, että olen paitsi tavallaan myös käytännössä suomalainen. Ei auttanut.

– Saimme kaksi kirjettä työkkäristä tapaamista _edeltävällä_ viikolla: ne olivat suomeksi ja niissä pyydettiin omin sanoin kuvailemaan, kuinka tapaaminen oli sujunut. Todettiin myös, että tuet voidaan lakkauttaa, jos siihen ei vastaa. Kaksi pointtia: tapaamista ei ollut vielä ollut, eikä mies saa mitään tukia.

– Mies kirjoitti sähköpostin yhteyshenkilöllemme TE-toimistossa kysyäkseen kirjeistä. Yhteyshenkilö vastasi toteamalla, että siirretään sovittu tapaaminen päivää aikaisemmaksi.

– Menimme toimistoon sovittuna aikana: työntekijä sanoi, etten saa tulla mukaan tapaamiseen häiritsemään. Lähetetyt kirjeet olivat virheellisiä automaattilähetyksiä. Työntekijä oli myös alkanut tutkia papereita uudestaan (joiden piti olla kunnossa), mutta huomasikin, että miehen opiskelutodistus puuttuu. Sitä ei ollut koskaan pyydetty.

– Marraskuu 2013-tänään aikavälillä siis tapahtunut: mies on Suomessa ja itsemaksetulla Suomen kurssilla.