Onko Suomessa kallista vai ei, on ikuisuuskysymys. Kysymys on kohdallamme kulminoitunut viime aikoina nimenomaan ruokaan, niin kaupoissa kuin ravintoloissakin.

Kun tapasimme miehen kanssa vuonna 2012, asuin Pohjois-Amerikassa. Minne tahansa menimme, jaksoin aina ihmetellä, kuinka halpaa voi olla. Viisi litraa viiniä ruokakaupassa 15 taalaa, lounas ravintolassa viisi taalaa, Starbucksilla tuplaespresso 1,55 taalaa. Olin vaan kaiken aikaa, kun puhuimme ruoan ja juoman ostamisesta, aivan käsittämättömän innoissani. Välihuomautuksena, ettei kaikkialla Jenkeissä ole niin edullista kuin Portlandissa, jossa mies asui. Hänen osavaltiossaan tuotteiden hintaan ei lisätty ”sales tax” -osuutta.

Miehen mielestä oli huvittavaa, kun jaksoin jankuttaa edullisista hinnoista iänikuisesti. No entäs sitten, kun muutimme Suomeen? Myös miehen rahan ajattelu alkoi saada täysin uusia ulottuvuuksia.

Menin ennen juhannusta isoon markettiin ostamaan viikonlopun ruoat. 100 euroa. Suomessa palkat ovat aika lailla samaa luokkaa kuin Jenkeissä, joten tuntuu aika kovalta maksaa ruoasta marketissa kaksi kertaa enemmän kuin meren takana. Onko ruoka sitten jotenkin parempaa täällä kuin Amerikassa? Myönnän, että hieman pisti kysymysmerkiksi, kun näin Costco-marketissa epätavallisen punaisen lohen, jonka vieressä oli lappu ”värjätty”. Toisaalta monien kauppojen, kuten Fred Meyerin, vihannesosastot ovat aivan poikkeuksellisen ihania verrattuna suomalaisiin vastaaviin.

Meistä on myös ihanaa syödä ravintoloissa. Amerikassa teemme sitä huolettomammin, hinnat kun ovat noin 25-50% edullisempia kuin täällä. Mies tosi rakastaa jättää (suomalaiseen makuun) isoja tippejä hyvästä palvelusta ja muistelee aina sitä, kuinka paljon häntä hävetti jättämäni tipit suhteemme alkutaipaleella. Oikeasti ajattelin, että viiden dollarin tippi on ravintolaillallisesta ok. Ei kukaan ollut kertonut suomitytölle paremmasta. Ja myönnän – aluksi ison oloinen tippaaminen tuntui itsestäni rehentelyltä. En tiennyt, kuinka suuri osa tarjoilijoiden palkoista usein perustuu tippeihin. Mies kauhistelee Suomessa itseäni enemmän ravintolaillan loppulaskua. Itse annan helpommin vain olla ja mietin, että tulipa nyt tuettua vähän paikallista yrittäjää. Vaikka takaraivossa tiedän, että ehkä jonkin tyyppiset verohelpotukset sekä työvoiman että tuotteiden osalta olisivat paikallaan, jotta Suomessa olisi helpompi tehdä bisnestä myös ravintola-alalla.

En myöskään juurikaan mieti esim. take away -kahvin ostoa tai muita pieniä kahvilaostoksia. Mies tosin huomautti, että Suomessa take away -kulttuuri on vielä lapsenkengissään: osa hänen entisistä työkavereistaan käy kolmesti päivässä Starbucksilla. Oli joku laskenutkin, että vuodessa rahaa menee kahveihin yli 2 000 taalaa. Noh, ehkä itseltäni yksi väsynyt latte kerran kahdessa viikossa on sitten kuitenkin aika pientä.

Molemmista meistä on mukava maksaa hyvästä palvelusta. Mies tykkää vaihtaa kuulumiset tarjoilijoiden kanssa. Suomessa kaipaammekin useammin avoimempaa ja keskustelevampaa asiakaspalvelua. Miehellä ei suoraan sanottuna ole suomalaisiin verrattuna mitään nolostuskynnystä siinä, kuinka paljon tarjoilijoille voi rupatella. Jos jollain on siis vinkata (pääasiassa pk-seudulta) ravintolaa, jossa on paitsi hyvää ruokaa ja hyvä-hintalaatusuhde, myös erityisen puhelias palvelu, kannamme rahamme sinne mielellämme seuraavaksi.

In English: Finnish salarylevel is pretty close to the American level. Still eating out in Finland is lot more expensive than eatng out in the States. Here – a night out is easily 100 Euro, where in the States you get the same for 50 Euro. That is what made me talk about the American price level constantly when I lived there. Now it is the opposite: my husband is talking about the Finnish prices all the time.