Vaikea nainen vol. 2
Jos yrittää itse opettaa puolisoaan, ei kannata edes aloittaa, koska avioeron voi ottaa yhtä hyvin saman tien.
Mies tuli suomen kurssilta kotiin ja ilmoitti, että olen huono opettaja. Heillä oli ollut jokapäiväiseen tapaan tauko kurssilla ja he olivat keskustelleet luokkakavereiden kanssa siitä, kuinka suomalaiset puolisot ovat hyvin kärsimättömiä (välihuomio: eli huonoja) auttamaan kielen opiskelussa. Ymmärsin rivien välistä, että myös tätä vaikeaa naista oli käytetty yhtenä esimerkkinä aiheesta 😉
Se on totta. Vaikea nainen on hyvin kärsimätön. Olen opiskellut viittä kieltä ja suomalaiseen tyyliin aina puurtanut läksyjen kanssa yksin ja hinkannut ja hinkannut. Jos en ole tiennyt jotain, en ole varmastikaan kysynyt keltään. Mies taas haluaisi keskustella. Käydä läpi kysymyksiä ja jutella yksitellen näkökulmista jokaiseen kielioppikysymykseen. Lukea ääneen ja toistaa. Tämä on suomalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin ero varmaan monessakin asiassa. Miehen kurssilla puhutaan myös hyvin kummallisista asioista. Näitä ovat esimerkiksi vanhat ja uudet sanat sekä verbityypit. Niinpä vaikeaan naiseen iskee perfektionismi, ja päätän, että myös itseni on ymmärrettävä täydellisesti, mistä on kyse, ennen kuin voin neuvoa ollenkaan. Ja edellä mainituista näkökulmista kielioppiinhan en ole kuullut koskaan aikaisemmin, joten neuvomisen aloittaminen vaatii aikamoista monisteiden kahlaamista.
Ryvin pari päivää varmuudeksi itsesäälissä miehen kriittisten (välihuomio: totuudenmukaisten) kommenttien jälkeen. En ole puoliso, joka tukee miestä hänen tärkeässä tavoitteessaan.
Mieli muuttui, kun menimme viime viikolla oluelle Woolshediin miehen kaverin kanssa. Kaveri M sanoi, että hän oli kertonut puolisolleen, kuinka minä esimerkiksi luin miehelle Ipadille nauhalle numeroita, joita mies sitten voisi kuunnella. (Tässä vaiheessa muistin, että niinpäs luinkin. Ehkä sadan numeron sarjan. ”Esimerkiksi”-sanan käyttö yllä saa tilanteen kuulostamaan siltä kuin seisoisin vaikka päälläni ja listaisin siinä samalla aakkosia ja verbejä miehen suomen oppimisen tähden. Tämä ei pidä paikkaansa.) M:n puoliso oli kuulemma sanonut, että no mikset sitten vietä aikaa Jeremyn vaimon kanssa, jos hän on parempi opettaja.
Tämä muistuttaa itseäni Kanadassa hiihtokoulussa 2012 työskennellessäni oppimastani viisaudesta ja vastauksesta siihen, miksi laittaa puoliso hiihtokouluun. Jos yrittää itse opettaa puolisoaan, ei kannata edes aloittaa, koska avioeron voi ottaa yhtä hyvin saman tien. Olen päättänyt, että tämä on kantani myös kielen opettamiseen. Kiitän samalla mielessäni miehen kielikaveria, jonka kanssa hän on juuri kävelyllä.
Mies on oluen ystävä. Hänen kotikaupunkinsa Portland on tunnettu kymmenistä ja kymmenistä pienpanimoista. Useat niistä toimivat ravintoloina tai pubeina ja sijaitsevat aivan keskusta-alueella. Itsestänikin tuli oluen ystävä vietettyäni yhden kesän Portlandissa. Mielestäni tasting-tarjottimet olivat kaikista hauskimpia: eli puutarjottelimet/ telineet/ you name it, jolle oli sijoiteltu 4-6 minilasia erilaisia oluita oman valinnan mukaan maisteltavaksi. Mies olikin aluksi ihmeissään muuttaessaan Suomeen toukokuussa. Koff, Karhu, Olvi. Kaikki samanmakuisia ja näköisiä. Samaan aikaan kaverini perustivat Maku Brewingin – se oli ensisykäys meille alkaa tutkia myös suomalaisten pienpanimoiden tarjontaa. (Pohdimme Maku-miesten kanssa, että voisivat olla Suomen mamu-ystävällisin panimo. Tästä takeeksi otimme ylläolevan kuvan.)
Ps. Viskiäkin oli tarjolla, kuten kaikesta ennakkokohusta pystyy hyvin kuvittelemaan. Siihen emme kuitenkaan tutustuneet.