”Moi, minun nimi on Jeremy. Minun etunimi on Jeremy ja minun sukunimi Dixon. Minä olen amerikkalainen. Minä olen 30 vuotias ja olen naimisissa. Minun vaimon nimi on Anita. Hän on suomalainen. Hän on 30 vuotias. Me asumme Espoossa. Hänellä on pitkää tukka, siniset silmät ja söpö hymy. Minun lempivärin on oranssi ja Anita lempivärit on punainen. Meillä on asunto, jossa on kolme huonetta. Minä opiskelin suomea. Yleensä minä herään varttia vaille seitsemän ja Anita herää kello seitsemin. Hän juo kahvia ja syö aamupalaa. Minä juon vettä aamulla mutta en syö aamupalaa. Minä menen bussilla kouluun ja Anita menee bussilla töihin. Iltapäivällä minä opiskelin suomea ja luen amerikan uutiset tietokonella. Illalla minä teen ruokaa ja me keskutelemme päivästä. Meillä ei ole lapsia mutta meillä on yksi koira. Joskus me hiihdämme, tai kävelemme. Minullä on monta ystävä suomessa. Minä olen ujo suomessa koska suomean kieli on vaikea.”

Miehen suomen kurssilla piti kirjoittaa teksti omasta perheestä ja arjesta. Yllä sitten meidän arkea (välihuomautus: meillä ei ikävä kyllä ole koiraa, mutta miehestä oli vaan tosi mukava kirjoittaa niin, koska hän sen osaa sanoa). Olen ollut ihan kamalan innoissani: mieshän on oppinut kivasti kirjoittamaan suomea jo ensimmäisen kuukauden aikana.

Kielenoppimisen näkökulmasta on mielenkiintoista, että ensin sanat olivat täysin sillisalaattia ja nyt kirjaimet osuvat jo aikalailla paikalleen. Näin lyhyessä ajassa. Mies tosin manaa, että tieto lisää tuskaa: kurssilla oppii koko ajan uutta ja samalla edetään nopeammin, joten alkaa todellisuus valjeta. Se, kuinka vaikeaa suomen kieli onkaan. Itse en kuitenkaan suhtaudu siihen niin, että kieltä tulisi osata täydellisesti. Kun osaa ok, pystyy ymmärtämään hieman keskustelua illanistujaisissa, ehkä juttelemaan mahdollisessa tulevassa työpaikassa ja samalla lukemaan, se on aivan riittävästi.Ihmetystä ovat herättäneet muun muassa seuraavan kysymykset:

– Jos morning on aamu, miksei Good Morning ole ”Hyvää aamua” vaan ”Hyvää huomenta”?

– Miten laskea voi tarkoittaa sekä numeroiden laskemista myös laskettelua?

– Miksi osa Suomen verbeistä on käsittämättömän pikkutarkkoja ja sopii vain yhteen tarkoitukseen: sienestää, kaakeloida ja tapetoida?(→ Itse pääasiassa ihmettelen, kuinka lause ”Kaakeloitteko te vessan seinät huomenna?” kuuluu kielikurssin neljännen viikon ohjelmaan?)

Ollaan jatkettu harjoittelua kotona. Mies tekee läksyt tunnollisesti ja yritetään edes silloin tällöin vaihtaa englannista suomeen. Tiedän, että pitäisi enemmän, mutta miksi sitä on niin helppo aina palata kieleen, jolla on tutustuttu? Maailman hienointa oli, kun eräs kaverini alkoi miehen kielikaveriksi: kävivät ensimmäisen kerran kävelyllä viime perjantaina ja puhuivat ensin suomea tunnin verran ja vaihtoivat sitten englantiin.

Ps. Hauskointa kurssilla on se, että siellä on opeteltu kuvailemaan ihmisiä. Mies sanoo vähän väliä olevansa ujo, koska tykkää sanasta. Itseäni kuvaillaan päivästä riippuen jommalla kummalla seuraavista tavoista: ”Sinä olet vaikea” tai ”On kaunis vaimo”.