Mies pääsi nyt sitten niin kutsutusti bloggaamisen makuun. Listan Suomen hyvistä ja huonoista puolista tehtyään hän kysyi, miksei blogissa ole mitään juttua hänen kotikaupungistaan. Huomasin, etten ole aiheen pariin vielä kertaakaan ehtinyt. Onneksi asia on helppo korjata.

Mies on kotoisin San Josesta, Kaliforniasta, mutta sittemmin muuttanut Portlandiin, Oregoniin. Eli ihan sinne Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalle, länsirannikolle, Kaliforniasta suoraan pohjoiseen. Portland on oikein mukava, Helsingin kokoinen kaupunki, noin viitisen miljoonaa asukasta kaupunkialueella. Yläkuvassa on mielestäni kaupungin paras yksityiskohta: kaupungin lähellä on yksi ainoa vuori, joka aina näkyy horisontissa. Kaupunki ei ole siis vuoriston keskellä, vaan nimenomaan yhden vuoren vieressä.

Mielestäni on melko huvittavaa, että samalla silmäyksellä voi nähdä vuoren lisäksi palmuja. Portlandin huono puolikin näkyy tuossa ylemmässä kuvassa: liikenneruuhkat. Miehellä menee aina totaalisesti hermo nytkytellessä keskikaupungilta kotiin muutaman kilometrin matkan 1,5 tuntia pahimpina päivinä. Juoksemistakin hän kokeili silloin tällöin, mutta töistä kotiin koko matka on ylämäkeä. Jäi juoksut muutaman kokeilun jälkeen.

Keskikaupungilla liikenneruuhkat ovat vähäisempiä kuin kaupungista ulosjohtavilla teillä ja tunnelma jotenkin rauhaisampi. Helsinginomainen. Korkeampia rakennuksia on enemmän. Asuin itse Portlandissa yhden kesän ja silloin tuli tosi paljon pyörittyä nimenomaan keskikaupungin kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa.

Ruoan ystävänä hienointa Portlandissa on katuruoka. Jenkkien katuruokakulttuuri on lähtöisin nimenomaan tältä alueelta: tuollaisia ruokavaunualueita on useampia. Tarjolla on kaikkea irakilaisesta aasialaiseen ja eurooppalaiseen ruokaan. Oma suosikkikärryni on kiinalainen, josta käyn aina hakemassa kaikenmaailman kana-vegenuudeleita ja sitten vaan etsimään sopivaa penkkiä kaupungin keskustasta. Keskustassa on myös yksi iso aukio, jolle on aseteltu runsaasti pöytiä eväiden syöjille. Mielestäni mainiota kaupunkisuunnittelua. Portlandissa on kymmeniä pienpanimoita keskusta-alueella ja (vaikka en ennen oluen ystävä ollutkaan, olen sellaiseksi tullut) on tosi mainiota käydä maistelemassa desin-parin minioluita. Oikein harmitti, ettei itseltäni tähän hätään löytynyt enemmän ruokaosaston kuvia. Täytyy kulkea joululomalla Portlandissa kameran kanssa.

Mies ei ole itse koskaan asunut ihan keskustassa. Hän on kuitenkin viime vuodet punkannut julkisten liikenneyhteyksien varrella, mikä oli itselleni bussien ystävänä iso ilo. Sen sijaan hänen vanhempiensa kotoa (isolta jenkkiasuinalueelta, sellaiselta, joita on aina leffoissa) on kuutisen kilometriä pysäkille.

Mies kirjoittelee mielellään lisää kotikaupungistaan, jos jollain on kysyttävää tai kommentteja. Tarkennus: kotikaupungista juttelu ja sille blogissa huomion pyytäminen ei kuulemma johdu koti-ikävästä 😉