Selviytyminen luo positiivisuutta
Vain elämää ei sen enempää, on kaikki tää koita ymmärtää, vain elämää ei sen enempää, myös kesä tää kohta taakse jää…
Näin soi erään tv-ohjelman tunnari ja samalla pärähtää pyörimään jakso, joka sai kyynel kanavat avoimiksi ja ajatukset elämään. Miten paljon jokaisen sisällä onkaan haavoja joista me ei tiedetä mitään. Joita me ei nähdä ja toisaalta joita me ei haluta nähdä. Yleensä elämässä menee niin, että kun on vaikeeta, sun läheltä katoaa kaikki. Muut ei jaksa kun jollain on huono päivä tai huonoja aikoja. Me ei haluta pitää vierellä, sitä heikkoa, joka ei jaksa nousta aamulla ylös, sitä joka ei halua lähteä kotoa. Miksei? Koska me ei haluta pilata meidän hyvää tuulta, tai meidän onnellista elämää näkemällä kun jollain toisella on asiat huonosti. Monesti kuulee sen, että karsi negatiiviset ihmiset elämästä, ja oon samaa mieltä. Mutta on pelottavaa se, ettei ihmiset ymmärrä näiden kahden asian eroa. On elämäntilanteita joille me ei voida mitään ja jotka saa ainakin hetkeksi mielen matalaks. Ja sitten on niitä jotka vaan ihan oikeesti on negatiivisia ihmsiä.
Ehkä tässä on myös taustalla se, että ihmiset jotka ei ymmärrä näiden kahden asian eroa, ei ole elämässään joutunut kohtaamaan ikäviä asioita, ei surua ja menetystä. Toisaalta myös näistä asioista puhuminen koetaan negatiivisuutena. Mutta Mikael Gabrielin päivä Vain elämää ohjelmassa on yksi iso esimerkki siitä, miten suuri positiivinen voima on sillä, että uskalletaan puhua vaikeista asioista. Uskalletaan olla avoimia omille kokemuksille ja tunteille.
Mä oon nähnyt sairauksia miten ne muuttaa ihmistä, mä oon kokenut pelkoa, surua, menetystä enemmän kuin moni muu tulee välttämättä kokemaankaan koko elämänsä aikana. Enkä mä ylpeile sillä, mutta tiedän miten paljon oon kasvanut niiden kanssa taistellessa, miten paljon mun elämän arvot on muokkautunu niiden mukaan. Ja tiedän, tai ainakin toivon, että näiden asioiden takia en tule olemaan muille sellainen kusipää joka jättää toiset omaan arvoonsa kun tulee vaikeita aikoja, ja leijailee omassa kuplassaan, ettei halua nyt elämäänsä mitään negatiivista.
Negatiivinen ihminen on sellanen, joka ei suostu näkemään laatikon ulkopuolelle ”out of the box” , sellanen joka löytää jokaisesta päivästä ainoastaan ne huonot puolet, haluaa aina keskustella vain siitä mikä on huonosti. Sellanen kaveri joka ottaa yhteyttä vaan silloin kun tarvii apua. Mä tunnen paljon negatiivisia ihmisiä, mutta vastapainoks myös todella paljon positiivisia ihmisiä.
Positiivinen ihminen on taas sellanen, joka uskaltaa avata silmänsä ennakkoluuloilta, joka antaa mahdollisuuden itselleen muuttua ihmisenä, ja uskaltaa myöntää olleensa väärässä. Positiivinen ihminen ei lannistu pienistä, ja uskoo, että hyvä voittaa. Positiivinen ihminen keskittyy niihin iloisiin asioihin arjessa ja juhlassa. Positiivinen ihminen ei ota itseään liian vakavasti. Positiivinen ihminen tietää, että luovuttaminen ei ole ikinä vaihtoehto.
Se mikä näitä kahta erottaa on se, että positiiviset ihmiset ne on kokenut elämässään jotain vastoinkäymisiä, jotain josta niiden on tarvinnut selviytyä. Ja se on mun mielestä todella jännä että se on lähes poikkeuksetta näin. Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että selviytyminen luo positiivisuutta. Joten jos huomaatte jäävänne yksin, tai kadottavanne lähipiiriä vaikeiden elämäntilanteista johtuvien asioiden vuoksi. Olkaa onnellisia, koska todennäköisesti olette juuri päässeet eroon negatiivisista ihmisistä ympärillä!