jokaisen elämänpolku on ainutlaatuinen
Jokaisen elämänpolku on ainutlaatuinen ja yksilöllinen
Usein sitä sortuu siihen, että alkaa vertailemaan elämäänsä muiden elämään. Sitä miettii, että no toi saavutti tän asian ja mä en oo edes lähellä sitä, no toi sai nyt unelmansa toteutettua ja mä en oo edes uskaltanut aloittaa, toi otti ison askeleen itsenäistymisen kanssa, ja mä oon edelleen tässä samassa paikassa, no tolla on kavereita joiden kanssa mennä ja tulla ja mä oon usein yksin.
Sitten kun on tarpeeks kauan vertaillut omaa elämäänsä muiden kanssa, se vertailu muuttaa muotoaan, sä alat tuntemaan itsesi kenties epäonnistujaksi ja se johtaa alakuloisuuteen ja alavireinen oravanpyörä on valmis.
Tosiasia on se, että moni saattaa kiirehtiä elämässään, koska kuvittelee, että nyt tässä vaiheessa pitäisi olla jo saavuttanut vaikka mitä. Mutta se kuuluu heidän elämänpolkuunsa. Valinnat joita me tehdään vie meitä eteenpäin kohti seuraavaa elämän askelmaa. Se, että astuu välillä harhaan, ei tarkoita epäonnistumista, se että tekee asiat eri aikataulussa kuin muut ei tarkoita epäonnistumista.
Mä oon tehnyt ja edelleen teen sitä, että istun iltaisin miettimässä miks en oo saavuttanut niitä asioita joita mua 10 vuotta nuoremmat on jo saavuttanut. Sitten, kun pääsee siitä vertailusta sen verran yli, että ihan oikeesti alkaa katsomaan elämäänsä ja sen vaiheita ymmärtää, että asiat tapahtuu silloin kun niiden aika on. Samoin myös asiat tapahtuu, koska niiden on tarkoitus tapahtua. Sen hyväksyminen ja toisaalta myös irti päästäminen pakonomaisesta asioiden tavoittelusta on avain asemassa siihen, että pystyy olemaan onnellinen omassa elämässään.
Mä oon edelleen matkalla siihen rauhallisuuteen ja vertailemattomuuteen, tärkeintä on kuitenkin jo se, että ymmärtää ja tunnistaa tekevänsä sitä. Kuitenkin jos oon ihan rehellinen, niin on asioita elämässä joihin ei oo voinu vaikuttaa, että niin on käynyt, sitten on asioita joihin on yrittänyt vaikuttaa ja silti kaikki on mennyt niinkuin on. Esimerkiks asia joka itseä satuttaa eniten tietyllä tapaa, on se miten kaverit on erkaantunut ja sellanen yhdessä olo vähentynyt ihan tosi paljon. Enkä mä suostu ajattelemaan, että vika on mussa, mutta en myöskään voi syyttää ketään siitä. Sillä oon oppinut myös sen, että jokaisella elämänvaiheella on jotain kerrottavaa jotain mitä sun pitää oppia, ja yleensä se oppi tarkoittaa oppimista omasta itsestäsi. Ja tää kausi on nyt jo opettanut mut huomaamaan sen, millaisia ihmisiä kaipaan elämääni, ja kun sen tiedän niin voin lähteä hakeutumaan sellaisiin paikkoihin joissa voi törmätä ja tutustua samanhenkisiin tyyppeihin.
Mä oon tehnyt elämässäni myös sen ”virheen” , että oon yrittänyt olla tietynlainen jotta saisin hyväksyntää tietyiltä ihmisiltä. Se vie pidemmän päälle voimat ja kun siitä ei ole mitään hyötyä vaan päinvastoin, se saattaa johtaa syvemmälle siihen epäonnistuja oloon. Jos yrittää olla jotain muuta kuin on, voiko silloin löytääkään ketään samanhenkisiä ihmisiä? Onko se heidän hyväksyntä silloin aitoa? Ja ennenkaikkea ootko silloin rehellinen oma itsesi? Ja vastaus kaikkiin on EI ! Tärkeintä on olla rehellinen itselleen, tehdä niitä asioita joista itse nauttii miettimättä muita. Olemalla just rauhassa just siinä elämän vaiheessa kuin on. Elämä yllättää ja asiat tapahtuu siinä järjestyksessä kuin niiden on tarkoitus ja se järjestys on kaikille eri. Ja tän lisäks kukaan ei voi tietää sen toisen elämää, ja niitä syitä jotka ehkä kertoo sen miksi se elämäntilanne on se mikä on.
Älä tavoittele täydellisyyttä, sillä epätäydellisyys tekee meistä yksilöitä!