Kuorista ei jää mitään jäljelle
Kuorista ei jää mitään jäljelle
Mulle on aina ollu selvää, että ihmisissä on paljon enemmän kuin mitä päälle näkyy. Mutta mä en ymmärrä minkä takia niin monet yrittää peittää sen todellisen minän, ja niitä tapahtumia mitkä on muovannu susta sellaisen kun oot. Eihän kaikkia asioita pidä eikä tarvikaan paljastaa. Kuinka paljon paremmin me vaan ymmärrettäis toisiamme, kun uskallettais olla rehellisesti ja avoimesti haavottuvaisia myös toisten edessä. Me kerrottiin koulussa toisillemme niitä asoita, jotka on muovannu meistä ne jollaisia juuri nyt ollaan ja mun on pakko sanoa, että aloin ymmärtämään monia niin paljon paremmin.
Me pelätään sitä, että meitä ei hyväksytä. Mutta miten meidät voitais hyväksyä kunnolla joukkoon, jos me aina yritetään peittää niitä arkoja asioita eikä paljasteta sitä todellista sisintä. Tai miten me voitais ikinä olla oikeesti onnellisia jos me annetaan pelkojen vallata meidän mieli ja yritetään sopeutua muiden odotuksiin ja ympäristön vaatimuksiin. Eihän me tulla silloin hyväksytyks oman itsemme takia, vaan sen kuoren takia joka me halutaan antaa, niiden asioiden takia jotka muiden mielestä on oikein.
Kukaan muu ei kuitenkaan voi elää sun elämää, eikä kukaan voi sanoa sulle sun kokemuksista, että mitkä on tärkeitä ja mitkä ei. Sun kokemukset on aina aitoja, ja todellisia. Me pelätään erilaisuutta, mutta juuri erilaisuus on se mikä meistä tekee meidät.
Joillain ihmisillä on kyky havaita toisista teennäisyys, ja mä oon yks tällasista ihmisistä. Pienet vivahteet ihmisissä kertoo sen, milloin ne yrittää nyt vaan sopeutua joukkoon keinolla millä hyvänsä ja milloin asiat ei tuu siitä ihmisestä itsestään. Tälläsillä hetkillä mun tekis mieli mennä aina ravistelemaan näitä ja sanomaan, että hei sä kelpaat just sellasena kun sä oot. Sun ei tarvii yrittää olla jotain mitä et oikeesti ole.
Kyllä mä tiedän myös sen tunteen, kun haluaa vaan kovasti kuulua joukkoon, sehän on ihan normaali tuntemus, mutta oon tajunnut sen, että jokaiseen joukkoon pystyy kuulumaan, kunhan on oma itsensä, eikä yritä väkisin olla samanlainen kuin ne kaikki muut siinä porukassa. Sä kuulut silloin vaan omista lähtökohdistas siihen joukkoon, ja juuri se on se oikea lähtökohta. Ja kuka loppujen lopuks haluaa tulla hyväksytyks ei oman itsensä takia vaan sen kuoren ja pinnan takia joka me muille annetaan
Elämä lähtee susta itsestä liikkeelle. Sun omat ajatukset, arvot ja kaikki on ne asiat jotka tekee susta juuri sinut. Sinut joka on arvokas ja joka kelpaa tähän maailmaan.