Hyvien asioiden sanominen, onko se niin vaikeeta oikeesti?
Minkä takia toisen kehuminen on niin vaikeeta? Miksei hyviä asioita osata sanoa yhtä hanakasti kuin ne huonot?
Tai että mikä meitä ihmisiä oikeesti vaivaa?
Eikö se oo aivan päivän selvää, että hyvät asiat luo hyviä asioita, ja jokainen joka vähänkin osaa ajatella muita ihmisiä, niin haluais nähdä ympärillään onnellisia ja iloisia tyyppejä vai oonko nyt niin väärässä? Toisille positiivisia asioita sanominen levittää iloa ja onnea!
Vaikkei sitä osais aina sanoa suoraan siinä hetkessä, niin hyvät asiat ei menetä merkitystään vaikka ne sanois päivän päästä kirjoittamalla tai soittamalla. Mä oon yrittäny opetella tätä positiivisten asioiden sanomista, ihan jo sen itsekkään syyn takia, että siitä tulee kiva olo itsellekin. Mutta ehkä myös siks, että sen tietää miltä sekin tuntuu, kun kukaan ei huomaa sun yrityksiä ja kaikki mitä teet on aina väärin. Mä mietin yks päivä, miks mun on niin vaikea ottaa kehuja vastaan, ja yleensä niitä vähättelee eikä voi uskoa todeksi. Sit palautu mieleen taas nämä parisuhteet, ja parisuhdehan on parhaimmillaan sellasta, että sä saat olla siinä toisen vieressä juuri sellainen kuin olet ja sut hyväksytään ihan juuri sellaisena kuin olet. Mulle se olis yks suurimmista rakkauden osoituksista, ja kaikki me kaivataan hyväksyntää.
Sitten kun on ollut monia hetkiä, joissa oot panostanut itseesi, käynyt kampaajalla ja meet tapaamaan sun rakasta, ja ensimmäiset sanat on ”aha, oot käyny parturissa, ketä varten?! Ei muuten sovi yhtään sulle, näyttää tosi rumalta” ja tää sama toistuu myös jos oot ostanu uusia vaatteita tai jos oot laihtunu pari kiloa. Väkisinkin siinä alkaa, varsinkin tällänen vähän herkkä, ajattelemaan että okei, no mä en kelpaa tälläsenä ja mun on nyt yrittettävä olla jonkin muunlainen.
Toisaalta oon kyllä kiitollinen tästäkin kokemuksesta, en tiedä olisinko tälläinen ilman näitä kokemuksia, tuskinpa! Juuri näiden asioiden takia, oon itse pyrkinyt siihen, että sanon aina ne hyvät asiat ja varsinkin silloin kun todellakin niitä tarkoitan! Ei sekään ole hyvä juttu, että niitä viljelee vain sen takia, että haluaa miellyttää jotain, kyllä niidenkin asioiden täytyy lähteä aitoudesta ja tulla suoraan sydämestä.
Entä miks se on niin vaikeeta tuottaa hyvää mieltä toiselle? Onhan se itellekin ollut vaikeeta ja voisin väittää, että se syy on ollut siinä erittäin huonossa itsetunnossa. Oon ajatellut, että no mitähän sekin nyt ajattelee jos sanon näin tai noin, tai sitten on ollut sellainen olo, että miks mä sanoisin hyviä asioita toisille, kun ei niitä itekään kuule. Ja tämä jälkimmäinen asia on aika hirveä ajatus!! Koska siinä toteutuu juuri se, jota monet tekee… jos iteltä on auton renkaat puhki niin halutaan että muillakin on. Silmä silmästä ja hammas hampaasta ja mitä näitä kaikkia nyt on. Kun sitä ajatusta viljelee niin ei se kyllä johda mihinkään ja voin sanoa, että oon ollut onnekas, kun oon tajunnut sen. Se kuluttaa omaa energiaa, eikä kyllä tuo yhtään hyvää oloa tai hyvää mieltä, ei itselle eikä muillekaan. Eikä hyvien tekojen lähtökohta oo koskaan hyvä se, että tekee niitä vain siks kun haluaa vastapalveluksia!!
”Onpas sulla kiva paita, sulla on kyllä niin ihana hymy, ei vitsi kuinka hyvä olit, onpas sulla ihanan väriset kengät, oot niin inspiroiva tyyppi, miten voitkaan olla noin energinen” Todella pieniä huomioita toisesta ihmisestä, ja voi tuntua ehkä hölmöltäkin sano niitä, mutta kuinka hyvän mielen se saakaan aikaan. Kaikki jotka on sanonut toiselle jotakin kivaa, on varmasti huomannut sen reaktion minkä se saa aikaan. Jokaisessa on jokin hyvä puoli tai asia, jonka löytää kyllä jos vain haluaa. Tosiasiahan on kuitenkin myös se, että ei vaan kaikki ihmiset oo sellaisia joille haluais aiheuttaa hyvää mieltä, ja niin se tulee olemaankin aivan varmasti, mutta silloin ei tarvii aiheuttaa sitä pahaakaan.
Mun mielestä ihmisten pitäis keskittyä jokaisessa elämän osa-alueessa hyviin asioihin, niillä tätä maailmaa pyöritettäis parempaan suuntaa. Jokainen voi miettiä aloittaisko aamun mieluumin sanomalla ja kuulemalla jotain ihanaa joka saa hymyn huulille ja tuntemaan olonsa tärkeäksi ja pidetyksi, vai sillä että valittaa ensimmäisenä jostain ja haukkuu vähän jotain päin näköä ja näkee kuinka huono olo toiselle siitä tulee, saati sitten itselle jos joutuisi tällaisen kohteeksi. Kritiikkiä voidaan antaa jokaiselle, mutta siinäkin on eroja kuinka sen tekee. Kritiikinkin antamisen voi hoitaa hienotunteisesti ja hyvän mielen jättämällä. En vaan pysty käsittämään niitä jotka haluavat saada pahanmielen toiselle tahallaan!
Kellä onni on, se onnen kätkeköön, mutta enpäs kätkekään 🙂 En tiedä johtuuko tämä eräänlaisesta asenne muutoksesta mutta viime viikot on ollut aivan kummallisia, ja hyvällä tavalla, on sattunut niin paljon pieniä kivoja asioita peräkkäin, että en vaan pysty uskomaan sitä. Niinkun oon ennenkin jankuttanut, kun keskittyy positiivisiin asioihin niitä näkee ympärilläänkin enemmän ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä on NIIN TOTTA!!! Ajatelkoot muut mitä vaan, mutta mä ainakin aion sanoa jokaisen hyvän asian ääneen tai sitten ujosti kirjoittamalla viestin, mutta sanon kuitenkin. Nytkin on monia ihmisiä joille haluaisin sanoa, kuinka ihania ne on ja miten ne on vaikuttanut mun elämään ja kuinka hyviä ne on ollut jossain asiassa ja no.. taidanpa tehdäkin sen!!