Vaihtoon lähtö ja alku

Ensimmäinen päivitys blogiin tulee vasta nyt kun olen ollut kaksi viikkoa jo vaihdossa, sillä nämä ensimmäiset viikot ovat olleet todella työn täytteisiä ja sekavia. Vaihdon lisäksi työstän opinnäytetyötä myös Iso-Britanniassa vaihdossa olevan luokkakaverini kanssa, joten tekemistä kyllä riittää niin paljon kun vain jaksaa. 🙂

Vaihto.

Siinä jotakin, mistä olen haaveillut lukiosta lähtien. Silloin siihen ei kuitenkaan tullut tilaisuutta joten päätin jo ammattikorkeakoulun alussa että nyt on sen aika. Vaihtoprosessi alkoi jo viime keväänä kun aloin tutkimaan vaihtokohteita. Maita oli tarjolla monia sairaanhoitajalle mutta Iso-Britannia valikoitui lopulta vaihtomaakseni. Halusin kehittää kielitaitoani entisestään, olin maassa jo aiemmin asunut joten shokki ei olisi niin iso ja tärkeinpänä syynä; tulevaisuudessa haluan työskennellä Iso-Britanniassa jos Brexit ei tätä suunnitelmaa totaallisesti sotke.

Aloimme työstämään asiaa luokkakaverini Annan kanssa joka halusi myös lähteä Englantiin. Sovimme opon ja koulutuspäällikön kanssa mukautetuista opinnoistamme jotta emme jäisi jälkeen luokastamme. Lopulta viime syksynä tuli tietoa että vaihto Iso-Britanniaan onnistuu. Tätä oli edeltänyt paljon paperien täyttöä ja sähköpostien vaihtoa. Teimme Annan kanssa kursseja etukäteen, jotta vaihdossa saisimme tehtyä vanhusten sekä lasten hoitotyön harjoittelut, lisäksi meillä on projekti harjoittelu jota varten tämä blogikin on tehty. Syksy oli raskas sillä omien opintojemme lisäksi meillä oli muita kursseja jotka tuli hoitaa kunnialla läpi ja itse piti olla todella hyvin kartalla ettei mitään jäänyt tekemättä. Vaihto prosessissamme melkeinpä kaikki mikä voi mennä pieleen meni myös pieleen. Asunto hakemuksista vaihdon kestoon. Lisäksi työmäärää lisäsi koulun järjestämä intensiivikurssi Japaniin keväällä juuri ennen lähtöä johon minut oli valittu. Nämä kuitenkin saatiin hoidettua ja pikku hiljaa alkoi kevät ja vaihtoon lähtö lähestyä.

Japanin matkasta en sen enempää mene yksityiskohtiin kuin sen, että reissu oli unohtumaton ja opimme todella paljon, hetkeäkään en ole tätä matkaa katunut vaikka välillä tuntui ettei viikossa ole tarpeeksi päiviä tai kellossa tunteja. Stressin paikka iski siinä vaiheessa kun tulimme kotiin ja jetlagisena piti alata pyykkäämään sillä Englantia kohden lähdettiin vain kolmen yön jälkeen. Kerkesi siinä heipat sanomaan muutamalle ihmiselle, onneksi ei yksin tarvinnut lähteä vaan Anna joka oli ollut Japanissakin oli samassa veneessä. Lentokenttää kohti lähdettiin yö junalla joka tuntui kestävän vähintäänkin ikuisuuden. Myös lento oli pitkä sillä opiskelija budjetilla matkustaessa meillä oli viiden tunnin vaihto, lisäksi myöhästyimme junasta Britannian päässä joten se lisäsi vielä odotelua.

Lopulta pääsimme campuksellemme ilta kymmeneltä, tässä vaiheessa alkoi olla huumori loppu vähän molemmilta, mutta saimme avaimet huoneisiimme ja pääsimme lopulta nukkumaan. Aamulla tapasimme paikallisen kv-vastaavan ja selvisi ettei meille ollut hankittu vielä minkään näköisiä harjoittelupaikkoja joka näin suht säntillisenä ja järjestelmällisenä suomalaisena oli pieni yllätys. Meille kuitenkin luvattiin hommata paikat ja käskettiin nauttia näistä ensimmäisistä niin sanotuista lomaviikoista mitä meillä on ollut. Lisäksi saimme tourin ympäri campusta joka loppujen lopuksi on todella pieni ja selkeä. Tutustuimme myös kahteen kreikkalaiseen vaihtariin jotka ovat olleet mahtavia ja tukena, olemme viettäneet paljon aikaa heidän kanssaan. Lopulta menimme takaisin huoneisiimme ja aloimme asettua aloille jolloin huomasin että oman huoneeni vessa ja suihku olivat täynnä hometta ja huone oli muutenkin likainen. Tämä johti allergia ongelmiin joiden takia jouduin vaihtamaan huonetta muutaman yön jälkeen. Tämä oli hyvä juttu siinäkin mielessä että päädyin flatiin, jossa on pääosin terveysalan opiskelijoita joten meno on vuoroharjoittelujen takia rauhallisempaa mikä on oman harjoitteluni kannalta hyvä juttu.

Ensimmäisellä viikolla tutustuimme kaupunkiin johon olimme päätyneet. Kaupunki on aika pieni mutta lähellä Birminghamia ja Wolverhamptonia joten ei tekemisen puute iske. Ensivaikutelma ei ollut erityisen hyvä, kaikki kenet tapasimme varoittelivat kulkemasta pimeällä campuksen ullkopuolella ja kyllä oma kokemuskin oli se ettei kauhean myöhään halua mennä mihinkään. Nyt tämä tunne on kuitenkin vähän hälventynyt kun on hieman oppinut minne kannattaa mennä ja mihin ei. Myös muutamalla aurinkoisella ja lämpimällä päivällä on varmasti ollut tekemistä tämän kanssa. Kävimme myös tutustumassa sairaalaan, jossa tulemme harjoittelumme tekemään. Sairaala oli erilainen verrattuna siihen mitä olemme Suomessa tottuneet, kerron näistä eroista lisää kun harjoittelumme alkaa todella ja minulla on muutakin pohjaa kuin parin tunnin kiertokävely. Lisäksi teimme joitakin harjoituksia kuten elvyttämistä ja siirtoja koululla. Tämä oli todella mielenkiintoista sillä en ollut tiennyt ettei Britanniassa nosteta potilaita ollenkaan vaan aina on jokin apulaite, jotkut asiat mitä Suomessa teemme automaattisesti olivat täälä opettajille järkytys eikä niitä ole tehty enää aikoihin. Kuulimme myös monista guidlinesta joita Britanniassa hyödynnetään melkeinpä joka asiassa, osa oli itselleni aivan tuntemattomia. Olemme käyneet myös Birminghamissa ja Wolverhamptonissa jotka vaikuttivat molemmat kivoilta kaupungeilta joissa menemme varmasti käymään uudestaan. Tutustuimme myös muutamaan suomalaiseen alueelta, hyvä juttu jos meinaa koti-ikävä iskeä tai tarvii suomenkielistä juttuseuraa.

Toinen viikko alkoi astmakohtaus simulaatiolla kolmannen vuoden opiskelijoiden kanssa, ryhmä jonka kanssa olimme, oli mahtava ja he ottivat meidät todella hyvin mukaan. Rakastan myös monikulttuurista ilmapiiriä joka kaupungissa on. Tässäkin ryhmässä oli monesta eri maasta tulleita opiskelijoita ja kaikki halusivat tietää Suomesta ja siitä, miten suomalainen sairaanhoito eroaa Brittiläisestä samalla kun osa kertoi eroista omassa kotimaassaan. Meillä oli myös sairaalassa koulutuspäivä johon meidän tuli osallistua, tämä on ymmärrykseni mukaan pakollinen jokaiselle sairaanhoitajalle kerran vuodessa. Tilaisuudessa käytiin läpi esimerkiksi paloturvallisuutta, verensiirtoa, hoverjackin käyttöä yms. Päivä oli pitkä mutta mielenkiintoinen. Tällä viikolla meillä on ollut paljon vapaata joka on pääosin mennyt opinnäytetyön kanssa taisteluun. Toki täällä on ollut nyt muutamana päivänä todella lämmintä ja aurinkoista joten kävimme myös arboretumissa ja muutenkin olemme nauttineet keväästä joka on täälä paljon pidemmällä kuin Suomessa.

Täytyy myöntää että ensimmäiset kaksi viikkoa eivät olleet aivan sitä mitä odotin ja vaikka olen maassa jo aiemmin asunut, oli shokki iso sillä asun ensimmäistä kertaa täälä omillani. Alussa olin henkisesti todella väsynyt ja useammin kuin kerran kävi mielessä lähteä vain kotiin. Nyt alkaa tämä alku väsymys ja shokki helpottamaan. Kaupunki joka ensin vaikutti aivan painajaiselta on pikku hiljaa alannut näyttämään parempia puoliaan, aksentti jota ei aluksi meinannut ymmärtää millään on alannut selkeytymään ja oma into joka tuntui hetkellisesti kadonneen on palannut. Saimme perjantaina varmistuksen, että harjoittelumme alkaa ensi viikolla lastenosastolla ja vaikka 12,5 tunnin vuorot vähän tässä vaiheessa hirvittävätkin, en malta odottaa että pääsen oikeasti tekemään ja näkemään millaista on olla sairaanhoitajana Iso-Britanniassa.

-Janika