Busy, busy, busy

Heipsan!

Taas on yksi viikko takana ja tylsiä hetkiä ei ole tullut. Tämä teksti on kuitenkin tällä kertaa lyhkäisempi, juurikin tuon kiireen takia. Kertoilen lisää näistä tapahtumista kun meno vähän rauhoittuu luultavasti ensi viikon lopuilla. 🙂

Olen tosiaan tämän kuluneen viikon ollut Walsallin päivystyksessä tekemässä harjoittelua. Aika on mennyt erittäin nopeaa mutta samaan aikaan tuntuu että viime tekstistä on jo vähintään useampi kuukausi. Päivystyksessä ei ole koskaan tylsää, Walsallissa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Potilaita on kaiken ikäisiä ja syitä päivystykseen tuloon on monia. Tuntuukin että olen oppinut siellä oloni aikana aivan hurjasti, vastaan on tullut niin monta erilaista tilannetta, joissa ei ole aiemmin ollut.

Aluksi päivystys tuntui aivan kamalalta edes ajatuksen tasolla, sillä olen aika hidas ja tykkään tehdä asiat omalla tahdillani. Myös kielimuuri hirvitti sillä tahti on välillä todella kova, eikä monille kysymyksille ja tarkennuksille ole aikaa kun kyseessä on parhaimmassa tapauksessa, kirjaimellisesti  toisen ihmisen hengestä. Olen tähän asti pärjännyt suht hyvin vaikkakin välillä on tullut muuri vastaan kun ei vain ymmärrä toista. Tämä turhauttaa todella paljon, sillä haluaisi olla aktiivinen ja osallistumassa kaikkeen mutta välillä on vain pakko astua taakse päin ja antaa kielitaitoisten tehdä jottei käy mitään. Nyt kuitenkin viikon jälkeen tuntuu että alkaa pikku hiljaa helpottamaan, myös muut hoitajat ja lääkärit alkavat tunnistamaan minut ja tietävät etten puhu englantia äidinkielenäni, enkä välttämättä tiedä heidän pyytämäänsä asiaa tai ymmärrä mitä he tarkoittavat. Tämä on lisännyt heidän kärsivällisyyttään ja asiat selitetään käyttäen vähemmän ammattisanastoa. Myös tämä sanavarasto on joidenkin yleisimpien pyyntöjen kohdalla karttunut ja itseluottamus kasvanut, mikä helpottaa jo paljon.

Henkilökunta on suurimmilta osilta todella mukavaa ja ohjaavat parhaansa mukaan. Minulla on monta eri ohjaajaa sillä aikajaksoni A&E:ssä on sen verran lyhyt, eikä heillä ollut tarpeeksi aikaa järjestää ohjaajia, menojen takia minulla on myös joitakin päiviä joina en voi harkkaa tehdä. Tämä on ollut sekä hyvä juttu, että huono juttu. Saan nähdä monia eri paikkoja päivystyksessä (kerron näistä lisää myöhemmässä postauksessa) ja oppia monta eri tapaa tehdä asioita sillä kuljen useamman hoitajan kanssa. Mutta sitten taas joudun joka kerta jokaiselle eri ohjaajalle näyttämään mitä osaan tehdä ja välillä tuntuu etteivät kaikki ymmärrä kuinka paljon minulle pitäisi mistäkin asiasta selittää. Olen kuitenkin ekaa kertaa tekemässä yhtään mitään brittiläisessä sairaalassa, minulla ei ole mitään hajua mitä tapahtuu jos kukaan ei sitä selitä. Vaikka päällisin puolin asiat tehdään samalla tavalla kuin Suomessa, on joitakin eroja joista haluaisin saada enemmän tietoa. Ja koska vauhti on todellakin kova, ei jälkikäteen ole yleensä aikaa käydä tilanteita läpi. Olen kuitenkin yllätyksekseni pitänyt A&E:stä enemmän kuin aluksi luulin, sata varma olen siitä etten sinne töihin halua, mutta kokemuksena mahtava!

Nyt olisi vielä pari harkkapäivä jäljellä ennen kun lähden Cardiffiin Walesiin muutamaksi päiväksi. Sään pitäisi ennusteen mukaan muuttua takaisin kylmäksi ja sateiseksi muutaman todella kauniin ja lämpimän päivän jälkeen, mutta ei se reissua pilaa! 🙂

-Janika

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *