”Damn, ku on seksikäs olo.” Puhutaan seksikkyydestä.

Seksikäs on adjektiivi, jota käytetään suomen kielessä hieman häpeillen, ja useimmiten se kuullaan tämänkaltaisissa lauseissa:

  • ”Tää hame on ihan too much, aivan liian seksikäs.”
  • ”Ootko sä varma ettei tää oo liian seksikäs?”
  • ”Noi housut on tosi kivat, mutta onko ne vähän liian seksikkäät?”
  • ”Tää mekko on niin seksikäs.”

Hyvin usein sanaan seksikäs liitetään myös sanat mutta tai liian. Näin ollen seksikkyys ei ymmärrettävästi ole mitään tavoiteltavaa. Seksikkyys voi myös toimia mittarina sille, mitä on ”ookoo” pitää milloinkin ja missäkin yllään. Jopa viimeinen lause (”Tämä mekko on niin seksikäs.”) voidaan tulkita erittäin negatiiviseksi. Mekko on niin seksikäs, ettei sitä voi laittaa päälle.

Anteeksi mitä?

”Mekko on niin seksikäs, ettei sitä voi laittaa päälle.”

Mun mielestä tuo lause on niin kauhistuttava, että suu loksahtaa auki. Joillaki loksahtaa siinä kohtaa, kun kuulee, että joku sanoo peilin edessä ”ai saakeli, kun on seksikäs olo.” No, mulla loksahtaa suu auki siinä kohtaa, kun todetaan jonkun vaatteen olevan niin seksikäs, että se tungetaan nätisti takaisin kaappiin.

Vaikket olisi joskus sanonut ääneen ”tämä on liikaa” tai ”tämä on liian seksikäs” katsottuasi itseäsi peilistä vielä viimeisen kerran aivan mielettömät kamppeet ylläs, ennen kuin vaihdoit ne toisiin – tuo on nimenomaan se ajatus, mikä sulla oli, ennen kuin riisuit ne pois.

Mulla ainakin meinaa tulla itku ihan siksi, että tiedän monen sanoneen tämän lauseen katsottuaan itseään peilistä, pukeutuneena mitä upeimpiin vaatteisiin. Mutta niin se ”tääl päi meil Suomes” menee, että jos asusi on seksikkyyden rajoilla, fiksuinta on kuulemma vaihtaa päälle jotain ”fiksumpaa,” tai jotain ”hillitympää,” tai jotain ”tilanteeseen sopivampaa.”

Arvaa mikä tässä on yks hurjimpia juttuja? Espanjan kielellä vastaavat esimerkkilauseet eivät ole mahdollisia. Siis mä en rehellisesti sanottuna voi kuvitella että kukaan espanjankielinen ihminen tulisi kysymään multa mielipidettä, että onko joku asu liian seksikäs. Päinvastoin kysymys kuuluisi: ”Onko tämä mekko tarpeeksi seksikäs?” …Jos jotain. Mutta todellisuus on se, että kukaan ei kysy yhtään mitään. Espanjatar pitää itse huolen siitä, että asu on tarpeeksi seksikäs illan menoihin kysymättä kenenkään mielipiteitä.

Onneksi espanjalaiset naiset ovat opettaneet mulle niin paljon seksikkyydestä, ja siitä, että miten väärin olisi, ettei ihminen saisi kokea oloaan seksikkääksi.

Kuinka monta sellaista vaatekappaletta sulla on kaapissas, mitä odotat saada pukea just oikeaan tilaisuuteen? Montako liian näyttävää tai kaikin puolin liian överii vaatetta sulla on henkarissa roikkumassa ja odottamassa sitä täydellistä nochecitaa? Ja sä edelleen odotat niitä iltoja, että rohkaistuisit pukemaan ne ylles… mitä jos ne ei koskaan koitakaan? Aivan kaameeta.

Mua häiritsee se, että ”seksikkyys” merkitsee äidinkielessäni jotain, mitä:

  • tarvisi rajoittaa tai hillitä
  • ei saisi näyttää
  • ei todella kannattaisi tavoitella
  • ei nähdä osana kauneuden kokemusta
  • ei nähdä ylipäätään olennaisena tai tärkeänä

Sanon suoraan, että mulle on äärettömän tärkeää kokea oloni seksikkääksi joka ikinen päivä. Rakastan pukeutua, meikata ja laittaa hiukseni näyttävästi. Kokemus seksikkyydestä merkitsee mulle voimaa. Se merkitsee mulle myös sitä, että oon kykenevä sinä päivänä just niihin asioihin, mihin mun on tarkoitus kyetä. Seksikkyys merkitsee mulle sitä, että oon oma itseni kaikin tavoin. Seksikkyys merkitsee mulle itsevarmuutta, herkkyyttä, voimakasta tahtoa, naisellisuutta, määrätietoisuutta, rohkeutta ja kykyä ilmaista itseäni anteeksipyytelemättömällä tavalla.

Miltä susta tuntuu silloin, kun sä koet olosi vahvaksi? Millainen vaate tuo esille sitä energiaa ja tuo sen myös muiden nähtäväksi tai koettavaksi? Tai onko päinvastoin jokin asu, meikki tai look, joka saa sut kokemaan olosi enemmän sinuksi?

Mitä seksikkyyden kokeminen voisi merkitä sulle? Mitä pukisit päällesi, jos tahtoisit olla joka päivä lumoavin ja määrätietoisin versio itsestäsi? Miten se näkyy ulospäin? Näiden kysymysten esittämisen jälkeen ei jää kenellekään epäselväksi, miksi vaatekaapistani löytyy tiikerikuosia ja kullanhohtoista glitteriä.

Joskus pelkkä överiin kultaiseen haalariin pukeutuminen voi saada aikaan sen, että kokee olonsa just niin vahvaksi ja naiselliseksi, kuin oikeasti on. (Ja mulla ihan oikeasti on kultainen haalari. Oon pukeutunut siihen monet kerrat. Kerran puin sen päälleni viiden henkilön pikkujouluihin ja toisen kerran erään lyhytelokuvan enskaan. Kummassakaan ei ollut ylipukeutunut olo.)

Itse koen, että saan yhä enemmän itsevarmuutta ilmaisemalla itseäni niin vaatteiden, meikin kuin hiustenlaiton avulla. Mä haluan, että mulla on asenteikas olo joka päivä. Ruokin sitä fiilistä sillä, että pukeudun niihin vaatteisiin mihin mieleni tekee, ja meikkaan just niin kuin haluan.

Koskaan ei voi olla sitä ”liian punasta huulipunaa.” Höpö höpö, sanoo nainen, jolla on aina vahvat eyelinerit.

Mä tahdon haastaa sut jatkossa pohtimaan, että mitkä vaatteet tai asusteet ruokkivat sellaista energiaa, mitä toivot saada kantaa mukanasi läpi päivän tai yön. Mäkin treenaan tätä jatkuvasti. Mä tahdon oppia kokemaan oloni yhä vahvemmaksi, kauniimmaksi ja sekikkääksi. Uskon, että se kaikki kumpuaa sisältä päin.

Ja tiiäks kans, että se ei oo ainoastaan sun ilo, että saat kokea olosi kauniiksi tietyissä vaatteissa. Kyllä mun iltaa ainakin valaisee se, että mun ystävälläni on seksikäs ja kaunis olo omassa ihossaan. Ja sit kun ystävät säteilee, se lumoava fiilis tarttuu vähitellen itseenkin, (etenkin) jos on huono päivä takana.

Jos sulla on rohkeutta sanoa ”damn, kun on seksikäs olo” esimerkiksi kotona yksin peilin edessä, työpaikalla työkavereiden kuullen tai baarin vessajonossa – ai että. Sä et ainoastaan riko sääntöjä, vaan sä näytät tälle kulttuurille, että kaikki saavat kokea olonsa seksikkääksi mitään anteeksi pyytämättä.

Ens kerran kun katsot itseäs peilistä, sano esimerkiksi, että:
”Mä oon aivan jumalainen. En tyydy tänään mihinkään vähempään. Mul on seksikäs olo, ja se on enemmän kuin fine.”

/Eilen

Puheenaiheet Mieli Meikki Ajattelin tänään

”Saa olla kiltti, mutta ei liian kiltti.”

Millainen on ”liian kiltti” ihminen? Mistä tulee termi ”liian kiltti?” Onko oikeasti kysymys jostain piirteestä, vai onko enemmänkin kysymys siitä, miten muut havainnoivat tämän kiltteyden, ja ehkä hyötyvät jonkun vilpittömästä hyväntahtoisuudesta. Onko kiltteydessä kysymys periksi antavuudesta?

Millainen on ylipäätään kiltti ihminen?

Kiltti ihminen näkee oleelliseksi miellyttää lähestulkoon kaikkia ympärillään. Kiltin ihmisen tehtävä on toimia muiden tarpeiden, pyyntöjen, käskyjen, vaatimusten ja odotusten mukaisesti. Kiltti ihminen on myös erittäin taitava lukemaan muiden ihmisten tarpeita, ja on valmis laittamaan nämä myös omiensa edelle – meneekö tässä juuri raja ”liika kiltteydelle?”

Tuntuu olevan positiivista ja negatiivista kiltteyttä.

”Saa olla kiltti, mutta ei liian kiltti.”

Miksi positiivisella kiltteydellä on rajansa, ja miksi liika kiltteys mielletään negatiiviseksi piirteeksi? Liian kiltti ihminen mielletään olevan sellainen henkilö, joka on heikko seisomaan omien mielipiteidensä takana. Vai onko hän vain alttiimpi manipuloiduksi tulemiselle?

Puettuani yhden omakohtaisen kokemukseni sanoiksi, uskallan väittää, että kiltti ihminen tavoittelee niin epätoivoisesti harmoniaa kaaoksenkin keskellä, että kynnys taistella omien arvojensa puolesta on korkea, ja tämä kynnys voi vain kasvaa kasvamistaan toksisessa ympäristössä tai ihmissuhteessa. Kaaos voi olla ympäristö, jossa vallitsevat useat riidat, pelko, ahdistus, hylätyksi tai torjutuksi tulemisen tunne, tai pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi.

Tällaisessa kontekstissa uskallus taistella oman persoonansa, mielipiteidensä ja ”voimansa” puolesta rajoittuu.

Kiltti ihminen tyytyy kontekstiin, jossa hän saa olla vain osittain oma itsensä. Hän luopuu arvoistaan ja mielipiteistään muun muassa siinä, mikä on oikein, mikä ei, mikä on sallittua, mikä ei. Hän katsoo tällöin läpi sormien sellaistakin, missä näkee vääryyttä, esimerkiksi väkivaltaa.

Kiltti ihminen tahtoo epätoivoisesti tulla hyväksytyksi, minkä vuoksi ympäristön vaatimuksesta hän voi nähdä tavoitteekseen muokata ”minäänsä” tai muuttaa käytöstapojaan, vaikka se ei muuten tuntuisi luontevalta. Hän voi alkaa tietoisesti muuttamaan tapaansa pukeutua tai puhua. Itse muutin ala-asteella kävelytyyliäni parikin kertaa, koska askeleeni olivat ”naurettavan isot.” Yritettyäni kävellä eri tavalla ja mahdollisimman neutraalisti, mieluiten huomaamattomasti, leimattiin kävelytyylini (ja tätä kautta myös minutkin) joksikin muuksi.

Kiltti ihminen on altis kadottamaan osan itsestään ja persoonastaan ympäristössä, jossa hän jatkuvasti antaa anteeksi sellaistakin, minkä tietää sisimmissään olevan moraalitonta. Jossain kohtaa voi käydä niinkin, että ihminen kadottaa itsestään niin suuren osan, ettei tunnista enää omaa arvomaailmansa. Lopulta oma ymmärryksensä siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin hämärtyy.

”Saa olla kiltti, mutta ei liian kiltti.” Miksi piirtää raja toisen kiltteydelle, tai miksi ylipäätään nimetä sellainen piirre, kuin ”liika kiltteys?”

Miksei voitaisi sanoa esimerkiksi, että ”ihanaa, että hän on kiltti,” ja että on ihailtavaa, että joku on niin vilpittömän hyväntahtoinen. Kun aletaan kyseenalaistamaan, onko joku ”liian kiltti,” voitaisiko korvata tämä läjällä kysymyksiä kuten:

Tuntuuko, että *hän on täysin oma itsensä? Myös vaihtelevissa ympäristöissä?

Miettiikö *hän usein, mitä muut ajattelevat?

Tuoko *hän omat mielipiteensä näkyviksi?

Taisteleeko *hän aktiivisesti omien arvojensa puolesta?

(*hän voi olla vaikka ystäväsi uusi ihastus)

Jos ihminen vaivautuu siitä, että saisi mahdollisuuden olla oma itsensä, ja miettii usein mitä muut ajattelevat, on meidän tehtävä myös kysyä miksi?

Jos ihminen ei tuo mielipiteitään tai arvojaan näkyviksi, on tässäkin keskustelun paikka. Miksi ei?

Saa todellakin olla kiltti. Saa olla räjähtävä ja valloittava oma itsensä, joka toimii juuri sillä tavalla, mikä tuntuu itsestään luontevalta ja oikealta. Antaa ihmisten olla reilusti kilttejä. Uskon monilla olevan peiliin katsomisen paikka siinä, missä toisen hyväntahtoisuutta käytetään omaksi hyödyksi.

-Elina

Puheenaiheet Rakkaus Mieli Ajattelin tänään