”Saa olla kiltti, mutta ei liian kiltti.”

Millainen on ”liian kiltti” ihminen? Mistä tulee termi ”liian kiltti?” Onko oikeasti kysymys jostain piirteestä, vai onko enemmänkin kysymys siitä, miten muut havainnoivat tämän kiltteyden, ja ehkä hyötyvät jonkun vilpittömästä hyväntahtoisuudesta. Onko kiltteydessä kysymys periksi antavuudesta?

Millainen on ylipäätään kiltti ihminen?

Kiltti ihminen näkee oleelliseksi miellyttää lähestulkoon kaikkia ympärillään. Kiltin ihmisen tehtävä on toimia muiden tarpeiden, pyyntöjen, käskyjen, vaatimusten ja odotusten mukaisesti. Kiltti ihminen on myös erittäin taitava lukemaan muiden ihmisten tarpeita, ja on valmis laittamaan nämä myös omiensa edelle – meneekö tässä juuri raja ”liika kiltteydelle?”

Tuntuu olevan positiivista ja negatiivista kiltteyttä.

”Saa olla kiltti, mutta ei liian kiltti.”

Miksi positiivisella kiltteydellä on rajansa, ja miksi liika kiltteys mielletään negatiiviseksi piirteeksi? Liian kiltti ihminen mielletään olevan sellainen henkilö, joka on heikko seisomaan omien mielipiteidensä takana. Vai onko hän vain alttiimpi manipuloiduksi tulemiselle?

Puettuani yhden omakohtaisen kokemukseni sanoiksi, uskallan väittää, että kiltti ihminen tavoittelee niin epätoivoisesti harmoniaa kaaoksenkin keskellä, että kynnys taistella omien arvojensa puolesta on korkea, ja tämä kynnys voi vain kasvaa kasvamistaan toksisessa ympäristössä tai ihmissuhteessa. Kaaos voi olla ympäristö, jossa vallitsevat useat riidat, pelko, ahdistus, hylätyksi tai torjutuksi tulemisen tunne, tai pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi.

Tällaisessa kontekstissa uskallus taistella oman persoonansa, mielipiteidensä ja ”voimansa” puolesta rajoittuu.

Kiltti ihminen tyytyy kontekstiin, jossa hän saa olla vain osittain oma itsensä. Hän luopuu arvoistaan ja mielipiteistään muun muassa siinä, mikä on oikein, mikä ei, mikä on sallittua, mikä ei. Hän katsoo tällöin läpi sormien sellaistakin, missä näkee vääryyttä, esimerkiksi väkivaltaa.

Kiltti ihminen tahtoo epätoivoisesti tulla hyväksytyksi, minkä vuoksi ympäristön vaatimuksesta hän voi nähdä tavoitteekseen muokata ”minäänsä” tai muuttaa käytöstapojaan, vaikka se ei muuten tuntuisi luontevalta. Hän voi alkaa tietoisesti muuttamaan tapaansa pukeutua tai puhua. Itse muutin ala-asteella kävelytyyliäni parikin kertaa, koska askeleeni olivat ”naurettavan isot.” Yritettyäni kävellä eri tavalla ja mahdollisimman neutraalisti, mieluiten huomaamattomasti, leimattiin kävelytyylini (ja tätä kautta myös minutkin) joksikin muuksi.

Kiltti ihminen on altis kadottamaan osan itsestään ja persoonastaan ympäristössä, jossa hän jatkuvasti antaa anteeksi sellaistakin, minkä tietää sisimmissään olevan moraalitonta. Jossain kohtaa voi käydä niinkin, että ihminen kadottaa itsestään niin suuren osan, ettei tunnista enää omaa arvomaailmansa. Lopulta oma ymmärryksensä siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin hämärtyy.

”Saa olla kiltti, mutta ei liian kiltti.” Miksi piirtää raja toisen kiltteydelle, tai miksi ylipäätään nimetä sellainen piirre, kuin ”liika kiltteys?”

Miksei voitaisi sanoa esimerkiksi, että ”ihanaa, että hän on kiltti,” ja että on ihailtavaa, että joku on niin vilpittömän hyväntahtoinen. Kun aletaan kyseenalaistamaan, onko joku ”liian kiltti,” voitaisiko korvata tämä läjällä kysymyksiä kuten:

Tuntuuko, että *hän on täysin oma itsensä? Myös vaihtelevissa ympäristöissä?

Miettiikö *hän usein, mitä muut ajattelevat?

Tuoko *hän omat mielipiteensä näkyviksi?

Taisteleeko *hän aktiivisesti omien arvojensa puolesta?

(*hän voi olla vaikka ystäväsi uusi ihastus)

Jos ihminen vaivautuu siitä, että saisi mahdollisuuden olla oma itsensä, ja miettii usein mitä muut ajattelevat, on meidän tehtävä myös kysyä miksi?

Jos ihminen ei tuo mielipiteitään tai arvojaan näkyviksi, on tässäkin keskustelun paikka. Miksi ei?

Saa todellakin olla kiltti. Saa olla räjähtävä ja valloittava oma itsensä, joka toimii juuri sillä tavalla, mikä tuntuu itsestään luontevalta ja oikealta. Antaa ihmisten olla reilusti kilttejä. Uskon monilla olevan peiliin katsomisen paikka siinä, missä toisen hyväntahtoisuutta käytetään omaksi hyödyksi.

-Elina