Kun hyvä teko ei tunnukaan hyvältä
Luin joulua edeltävällä viikolla Iltalehdestä jutun 90-vuotiaasta Väinöstä, joka ei päässyt sairaalaan tapaamaan vammaista poikaansa, koska hänelle ei myönnetty taksietua. Väinön tarina suretti minua aivan valtavasti. Jotenkin ajatus vanhuksesta, jonka vaimo oli jo joitakin vuosia sitten menehtynyt ja poika oli jo lapsena joutunut laitoshoitoon sai minut aivan pois tolaltani. Ei ainoastaan tämän Väinön vuoksi, vaan myös pojan joka varmasti jollakin tasolla odotti isäänsä.
Pohdin asiaa noin nanosekunnin ja päätin etsiä Väinön käsiini. Se oli varsin helppoa, kiitos Fonectan, josta sain hänen kotiosoitteensa. Marssin reippaana tyttönä pankkiautomaatille ja nostin sata euroa käteistä. Kirjotin Väinölle joulukortin ja lisäsin rahat kuoreen. Kehotin häntä käyttämään rahat taksiin, jotta hän pääsisi tapaamaan poikaansa jouluna. Postitin kuoren sankassa lumisateessa ja toivoin, ettei lumi kastellut kuorta. Askeleet kotiin olivat keveät.
Seuraavalla viikolla lueskelin jälleen iltapäivälehtiä netissä, kun löysin uuden artikkelin Väinöstä. Siinä kerrottiin, että hänen tarinansa oli saanut todella monet yritykset ja yksityishenkilöt heräämään ja avustamaan häntä rahallisesti. Siis yrityksetkin. Eli tahot, jotka ovat varmasti avustaneet vanhusta sadoin, ellei tuhansin euroin. Oma pieni avustukseni tuntuikin yllättäen mitättömältä. Se oli vain yksi muiden joukossa.
Uskon, että Väinö on ilahtunut joulukirjeestäni siinä missä muistakin, mutta minusta itsestäni tuntuu että sen merkitys pieneni oleellisesti. En oikein tiedä mitä ajatella. Olen erittäin onnellinen siitä, että Väinö sai toivomansa ja pääsi (toivottavasti) tapaamaan poikaansa jouluna – siitä ei ole kysymys. Jotenkin vaan oma vilpitön apuni tuntuukin turhalta. Erityisesti, koska sata euroa on minulle todella iso raha.
Miten minusta tuntuu etten osannut nyt ollenkaan ilmaista asiaani? Kuulostaa siltä, kuin olisin jotenkin katumapäällä siitä, että yritin olla avuksi. Ei, ei, ei. Olen onnellinen ja ylpeä itsestäni – tein kauniin teon tuntemattomalle ihmiselle. Mutta silti se oli vain yksi muiden joukossa.