Väsymys

Tämä väsymys on jotain aivan hirveää. Olisihan se pitänyt jo ennalta arvata, että reissu vie enemmän voimia kuin tämä normaali arki, mutta sieltä se taas iski takavasemmalta. Olen nukkunut öisin nyt sellaiset 9 tuntia ja lisäksi päivisin 2-3 tunnin päiväunet. Muuten sitten koomailen sohvalla ja yritän pitää lapsesta huolta edes jollain tavalla. Lisäksi ahdistuskohtauksia on tullut kotonakin, kun pitkään olen kärsinyt niistä lähinnä vain kodin ulkopuolella. Tänään, kaksi päivää reissun jälkeen, minusta alkaa tuntua, että ehkä tänään selviän ilman päiväunia.

Väsymys on muutenkin aika vallitseva olotila nykyään. Välillä on sellaisia päiviä, jolloin jaksan hyvin koko päivän, mutta yleensä jossain vaiheessa se väsymys iskee ja pahasti. Olen aina ollut tekijä ja suorittaja, ja minun on ihan hirveän vaikea olla kokematta huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. Takaraivossani nakuttaa koko ajan ”Tuo pitäisi tehdä”, ”Tuokin kaipaa vähän siivousta/puunausta”, ”Likaiset ikkunat / pölyt pitää pyyhkiä” jne jne. Ja lisäksi kaikki ne tekemättömät puhelinsoitot, koulutehtävät, tärkeiden asioiden hoito. Kaikkia näitä siirrän siihen hyvään päivään ja ne tuntuvat stressaavan minua silti. Pelkkä ajatustyö siis saa minut väsyneeksi, koen asioista stressiä ja se lisää masennustani. Olen tällaisessa mukavassa kierteessä. Väsyneenä saan kahta vähemmän asioita tehtyä ja ne tekemättömät asiat sitten lisäävät väsymystä -> ahdistus tulee -> masennus iskee päälle voimakkaasti. Minun pitäisi opetella se, että vähempikin riittää, mutta jos on reilu 30 vuotta kasvanut suorittajien ympärillä niin on siitä aika vaikea päästä pois. Terapeuttini puhuu koko ajan, että minä teen kuitenkin jo paljon asioita, jos huolehdin lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan. Senkin pitäisi jo riittää minulle. Mutta ei se minulle näköjään (vielä) riitä. Ehkä joku päivä osaan höllätä. Toivottavasti.

Väsyneenä minulla palaa myös pinna todella herkästi. Tämä ärtyisyys oli huomattavasti pahempaa silloin ennen diagnoosia ja lääkkeiden aloitusta, tuolloin kiukustuin pienestäkin asiasta. Haarukka saattoi olla väärässä paikassa, tiskipöydällä astioita, lapsi teki jotain minun mielestä väärin, en ylettänyt ottaa esimerkiksi uutta kahvipakettia ilman tuolia varastokaapista. Näistä tuli hillitön kiukku ja ärtymys, itkin ja huusin, kiukkusin lähimmäisilleni. Ihan hirvittää ajatella millaista he ovat saaneet katsella. Onneksi nämä kohtaukset ovat vähentyneet, mutta nykyään väsymys saa aikaiseksi kuitenkin sitä tahatonta ärsyytymistä. Ja tästä tulee sitten huono omatunto. Huonosta omatunnosta puolestaan masennuskohtaus, alemmuudentunne, huono olo, kyselyt onko minun järkevää olla olemassa. Ja siinä sitä taas sitten ollaan.

Ja tämä väsymys on ihan erilaista kuin se normaali arkiväsymys, mitä on joskus silloin aiemmin ollut. Tämä väsymys on hyvin kokonaisvaltaista, en oikeasti jaksa tehdä mitään (tänään ei siis väsytä niin paljon, kun jaksan tätäkin kirjoittaa). Normaalisti teen paljon käsitöitä, mutta väsyneenä en jaksa edes koskea sukkapuikkoihin. En jaksa tehdä ruokaa (paitsi lapselle on pakko jos mies ei ole paikalla), en tyhjentää tiskikonetta, en pestä pyykkiä, en tehdä yhtään mitään siis. Makaan mieluiten makuuhuoneessa tuijottamassa telkkaria koomassa (13 tuotantokautta Greyn anatomiaa takana, menossa kuudes kausi Teho-osastosta, puhumattakaan lukuisista SKAM-maratoneista), mutta koska minulla on perhe, en aina voi sinne paeta. Kiitän Pikku Kakkosta, tabletin sovelluksia, lapsen intoa kylpyammeessa lillumiseen (menee helposti tunti), palapelejä, dominoa. Näiden aikana voin itse koomailla puoliläsnä.

Olen aina ollut aamuihminen, mutta nykyään minun on hyvin vaikea päästä sängystä ylös. Kuinkahan monesti olen lapselle sanonut, että ei nousta vielä, nukutaan vähän aikaa, äitiä väsyttää. Tai jos lasta ei sitten kuitenkaan enää väsytä, sanon hänelle, että hän voi mennä leikkimään ja tulee herättämään minut sitten myöhemmin. Tai avaan pikkukakkosen ja siirryn itse nu(o)kkumaan sohvalle. Onneksi voin nykyään juoda kahvia ilman että se aiheuttaa mitään turhia sydämentykytyksiä, ilman kahvia en saisi silmiä ollenkaan auki. Mutta on sitten taas niitäkin päivä / viikkoja, jolloin en nuku juuri ollenkaan. Saatan herätä viideltä enkä nuku enää sen jälkeen. Tai herään keskellä yötä pariksi tunniksi. Tai en saa illalla unta vasta kuin joskus kahden-kolmen aikaan. Nämä ovat mahtavia yhtälöitä nämä uniasiat..

Huoh.