Sallan ja Miron kylmät väreet

Vuonna 2014 piti tehdä roadtrip ystävän kanssa. Kauniina, helteisenä päivänä ajaa vieraaseen kaupunkiin ja olla spontaani. Suunnitelmallinen irrottelu jäi kesän jalkoihin ja sitten olikin jo syksy.

Rakastuin viime viikolla yhtyeeseen Sallan ja Miron matka maailman ympäri. Musiikki iski heti ytimeen. Lauantaina Naapurin rouva viestitti, että Järvenpäässä olisi Salla, Miro & Co lämmittelemässä Olavi Uusivirtaa. Nopea päätös, pikainen palkintoyön lunastus Järvenpääläisestä hotellista ja pikakiharat hiuksiin (ja kieltämättä aika paljon kuivasampoota). Puolen tunnin varoitusajalla auto liikkui. Hotellihuoneessa skoolattiin juhlista ylijääneellä kuohuviinillä ja maalattiin sumusilmät. Keikalta myöhästyttiin vain viisi minuuttia. SMMMY:n keikka oli ihana, kuten oli Olavinkin.

Sunnuntaina huomasi sen vasta. Tällainen on roadtrip. Ennakoimatta, yllättäen, karistetaan kotikaupungin tomut jaloista ja suunnataan kohti hyvää musiikkia.

En ole pitkään aikaan ihastunut näin paljon uuteen yhtyeeseen. Monet kappaleista tunkeutuvat luihin asti. Suosikkini ”Ääriviivat” saa aikaan pitkin kehoa vilistäviä kylmiä väreitä, vaikka takana on jo viikko luukuttamista. Silloin suljen silmät ja annan väreiden vilistää.

Minusta on tuntunut tältä viimeksi keväällä 1999, kun luin kauppakorkean pääsykokeisiin ja illat lojuin silmät kiinni lattialla ja kuuntelin musiikkia.