Kun ajatukset kiertävät rataa…

Oletteko koskaan istuneet paikoillaan, katsoneet tyhjyyteen ja miettineet, että mitäköhän sitä tekisi?

Näin alkoi ainakin minun aamuni (ihanan kahvin kera – rakastan), mikä oli sinällään erikoista, koska olen tällä viikolla joka aamu touhottanut touhottamistaan. Nyt kuitenkin täydellinen tyhjyys iskeytyi kasvoihini, ja ajatukset kiersivät sellaista rataa kuin:

tiskaisinko, ainiin sitä vessapaperiakin täytyisi ostaa, ja se kirjoituskilpailu – pitäisi viimeistellä tekstit, ja jos vielä muutaman jutun viikonlopuksi saisi;

kirjottaisinko kirjan, mihinköhän elämäni on menossa?

Voin kertoa, että tämä oli taas niitä epätoivon hetkiä, jotka välillä nostavat päätänsä – melkein depikseen asti. Niin, käy kun pysähtyy miettimään.

Nyt se hiljentyminen tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta; jossakin syksyisen luonnon helmassa, missä kuulisi puron solinan ja lehtien havinan.