Olin Catherina Zeta-Jones…

Niin unessa… Muistan sen vieläkin elävässä. Istuin vankilassa, Catherine Zeta-Jonesina – näin maailman hänen silmillään. Mutta hämärästi muistan myös sen, kuinka joskus irtaannuin hänestä, ja silloin olin oma itseni. Uni oli kuin suoraan jostakin elokuvasta – sellaisesta, jota en koskaan aikaisemmin ollut nähnyt.

Muistan, että unessa oli joku mies, joka yritti ottaa minut tai Catherinen väkipakoin, ja sitten yhtäkkiä jouduin tämän miehen kanssa vankilaan. Miehellä oli ase, mutta itse (tai Catherine) piti pään kylmänä. Muijassa (tai minussa) oli asennetta!

Sitten yhtäkkiä istuin jossain Grammy-awardseissa (tai mitkä ihmeen awardsit olikaan), joissa Miley Curys laulaa: ”When the waves are flooding the shore…” Ja istun jonkun (ilmeisesti parhaan kaverini) kyljessä kiinni, enkä pysty irrottamaan.

Mielenkiintoista. Mikäköhän merkitys unella oli? Rakkauden kaipuu, menestyksen kaipuu, itsevarmuus… Tiedä häntä. Koskaan unia en kovin vakavasti ole ottanut.

Mutta jännä sinänsä, koska en ole mikään Miley -fani, enkä tosiaan myöskään Catherinen. Mileyn tuota biisiä olen kyllä laulanut itsekin, joten se on helpompi selittää, mutta tuota Catherinea en ymmärrä. Eihän se ollut viime aikoina oikein julkisuudessakaan (tarkistin toimittajan taipumuksineni Googlesta,  ja löysin Ilta-Sanomien artikkelin, jossa kerrottiin että näyttelijätär on pitänyt muutaman vuoden tauon). Lisäksi en oikeastaan seuraa julkimoitten elämää mitenkään erityisesti, joten minulla on tänään ihmettelemistä.

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001197511.html