Anna-Kaari Hakkaraisen romaani Kristallipalatsi (2016) kertoo muotibloggaaja Dorasta, tämän elämästä sekä häntä pakkomielteisesti seuraavasta tutkijasta, joka tekee tutkielmaa blogien maailmasta ja ikään kuin niiden tarkoituksesta. Toisin sanoen miksi ihmiset kirjoittavat blogia – laittavat elämänsä kaikkien näytille, julkiseen jakoon? Onko taustalla vain halu paistatella parrasvaloissa – saada sen viisitoista-minuuttisensa parrasvaloissa vai onko sillä kaikella jokin syvempikin merkitys? Kirjan takakannen mukaan kirja on ”lumoava high life -romaani bloggarista ja elämisen taiteesta”.

Sitähän se on.

Kun aloitin kirjan lukemisen, ajattelin että kirjasta puuttuu uskottavuus, kunnes luin sen takakannen ja ymmärsin, että se ehkä olikin sen tarkoitus. Takakantea taas mukaillen: ”Kristallipalatsi on kertomus maailmasta, jossa arjesta on tullut näytelmää.”

Minulle kirjan tarina ei ihan ehkä auennut. Luvut vaihtelivat eri henkilöiden kesken; milloin itse muotibloggari Dora oli äänessä, milloin tutkija, milloin Pauliina (”joka haluaa tehdä itsestään täydellisen) ja milloin taas Oscar Wilde. Sitä en keksinyt, miksi Oscar Wildekin seikkaili kirjan sivuilla; omasta mielestäni se ehkä jäi hieman irralliseksi muusta tarinasta. Johtuiko se sitten Doran kiinnostuksesta Wilden tuotantoon vai oliko sillä jokin syvempikin merkitys? Vai johtuiko se siitä, että kirjassa on viitteitä Wilden teokseen Dorian Grayn muotokuva?

Myös Narkissoksen tarina pompahti silmään kirjan sivuilta useasti. Tämä pistääkin ajattelemaan, että onko sellainen julkisuushakuisuus, oman elämänsä jakaminen narsistista? Missä menee terveen narsismin raja?

Kuten ehkä ylläolevasta pohdinnastani on havaittavissa, tarinaa ymmärtääkseen täytyy hieman tietää esimerkiksi kirjallisuudesta, bloggaamisesta (ja jopa kasvitieteestä). Jälkimmäisen takia tarina ei ehkä täysin minulle auennut, esimerkiksi se mistä kirjan nimi on saanut alkunsa, jäi hieman pimentoon. Ellen väärin ymmärtänyt, liittyi se jotenkin kasvitieteisiin. 😀

”Kristallipalatsi on ajatuksia herättävä, nautinnollisen kaunis kudelma ajastamme. Virtuaalisen ajan tulkinta Narkissoksen tarinasta.”