Byrokratia. Se on hieno asia.

Olen sen nyt huomannut tässä muutaman päivän sisällä pariin otteeseen asioidessani ammattiliiton ja työkkärin kanssa. Aloitin työkokeilun paikallislehdessä (ja kuten kaikki alan ihmiset tietävät, työ ei tunne kellokorttia). Siinä kun on niin monta liikkuvaa osaa, ja tekijät ovat vielä itsestä riippumattomia. Kun on esimerkiksi joku tapahtuma, menet sinne tiettynä kellonaikana, olet siellä niin kauan kuin tarve vaatii, että saat kirjoitettua jutun, minkä jälkeen saat painua vaikka kotiin. Tai voit kirjoittaa käytännössä jutun missä vain. (Poikkeuksia tietysti on, olit sitten freelancetoimittaja tai sitten vakkari…) 

Niin, ja käyn vielä vieraalla paikkakunnalla työkokeilussa, mikä tarkoittaa sitä, että olen riippuvainen bussiaikatauluista. Toisaalta myös tämä vaikeuttaa kaikkea tätä.

Rikon siis lakia.

Käytännössä minun pitäisi olla työpaikalla päivässä vähintään sen neljä tuntia. Työkkärin mukaan. Eli käytännössä jos haluan toimia lain mukaan, en voi tulla kirjoittamaan juttua kotiin, vaan se täytyy tehdä paikan päällä, jotta se laskettaisiin siihen neljään tuntiin. Toisin sanoen en ole oikeutettu päivärahaan siltä päivältä, jos kirjoitan jutun kotonani enkä ole käynyt sinä päivänä hakemassa niitä jutun aiheita.

Järkeä?

Eikös nykypäivänä etätyö ja verkossa tapahtuva työ ole jo lähestulkoon arkipäivää? Tästä voitaisiin siis päätellä, että työkkäri elää aikaansa jäljessä. Tai ehkä paremminkin lainsäädäntö.

Hallitus: voisitteko herätä?

Toinen myös hieman hermojani raastava juttu oli se, että kirjoittamisen opiskeluni täytyy jäädä alle sen viiden opintopisteen. Niin, viiden vaikka aikaa olisi tehdä ja mellastaa, mutta kun en vaan voi… Muuten menee työttömyysturva. Siitäkin tuli jo sanomista, kun viime kuussa ehdin suorittamaan 5 opintopistettä.

Ja tarjottiinko minulle silloin kertaakaan töitä työkkärin toimesta? Arvaatte varmaan vastauksen.

Mietin jo, että täytyykö tässä alkaa syömään kynsiä oikein urakalla, tai vaihtoehtoisesti laiskotella sohvalla päivästä toiseen ilman toivoa tulevaisuudesta. Tai vaihtoehtoisesti ryhtyä sossupummiksi – eihän niitä siellä kiinnosta mitä tekee; että ryyppääkö vai rellestääkö tai yrittääkö tehdä jotakin viisasta.

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvamassa? Kai se nyt kasvaa, jos töitä ei tarjota, ja vielä omatkin yritykset kasvattaa sitä omaa osaamistaan kaatuu byrokratian nilkkoihin.

Mutta keksin ehkä porsaanreijän… Tai en tiedä meneekö se jo kusetuksen puolelle…

Ei, kyllä se on enemmänkin porsaanreikä.

Jos teen niin, että opiskelen omassa tahdissani niin paljon kuin kerkiän ja jaksan, mutten palauta tehtäviä opettajille, niin siinä ei kaiketi ole mitään väärää. Jätän ne vaikka ensi kesään roikkumaan, ja palautan sitten kun (toivottavasti) en ole enää työttömyyskortistossa. Muutenhan tässä menee aika ihan harakoille.

Mutta tuo kuulostaa kyllä hyvältä:

Akavalla on hiffannut: ”Akava kertoi illalla, että se aikoo viedä työttömien opiskeluoikeuden laajentamisen hallituksen työryhmään. Akavan mielestä työttömille pitäisi sallia rajoitukseton opiskeluoikeus, jos he ovat samalla vastaanottovelvoitteen piirissä.”

Toivoa tunnelin päässä.