Tiedättekö sen tunteen, kun ihmettelette omaa käytöstänne tai toimintatapoja, jotka ovat aikaisemmin olleet aivan erilaiset?

Tänään minulle tuli juuri tällainen oho- elämys, kun ajattelin mielessäni:

Keitinkö minä juuri äsken itselleni puuroa, ja vieläpä lauantai-aamuna?

Lauantaiaamuni olisi vuosi sitten ollut suurinpiirtein tällainen:

Krapula-aamu, päänsärky, ahdistus, vitutus ja ehkäpä joku henkinen morkkiskin vielä (vaikkei olisi sen kummemmin hölmöillytkään.)

Mitään aamupaloja tuolloin en harrastanut, krapula-aamuina varsinkaan.

Siksipä hämmästykseni olikin suuri, kun tänä aamuna (Lauantaina) mahani kurisi, ja keitin puuroa (liiankin tottuneesti).

Kun vertaan minua vuosi sitten ja nyt, voin todeta että haluan säilyttää tämän uuden minän. 🙂 Henkinen hyvinvointi on huomattavasti parempi, ja se tunne on aivan mahtava, kun viikonloput eivät mene kotona krapulankourissa maatessa, ja kaiken lisäksi jaksaa vielä tehdäkin kaikenlaista. Eilen esimerkiksi aloin opiskelemaan ranskaa (ennen sekin aika olisi luultavammin mennyt baarissa nujutessa).