Olin tänään seminaarissa, jossa oli luennoimassa Jyrki Sukula. Luento oli osa erään hankkeen loppuseminaaria, jonka tavoitteena oli parantaa työmiesten ruokailutottumuksia. Menin siis paikalle, koska tein juttua kyseisestä aiheesta (toki aihe kiinnosti muutenkin). Sukulan luento pisti miettimään (tai no itse asiassa hänen ohjelmansa Sukulan suojatit , joka alkoi viime viikolla nelosella, teki sen ehkä jo), että mitä ruoka minulle merkitsee vai merkitseekö se ylipäätään yhtään mitään. En ole pahemmin koskaan miettinyt asiaa.

Sen voisin kuitenkin todeta, että nykyisin se merkitsee minulle enemmän kuin ennen (vaikka jo pikkulapsena keräilin erilaisia reseptejä erinäisiin reseptivihkoihin ja vaikka kotitalousnumeroni oli kympin luokkaa). Tosin ruokavalioni tällä hetkellä on aika kaavamaista, ja uusia reseptejä harvoin kokeilen. Mutta se mikä on muuttunut on se, että nykyisin itse teen ruokani; toisin sanoen en käytä ravintolapalveluita (kuten Mäkkäriä tms.), ja harvemmin syön valmisruokia. Valmisruuista olen melkein luopunut kokonaan (ellei niihin sitten lasketa esim. italianpata-aineksia tai hernekeittoa). Lähtökohtaisesti teen kuitenkin kaiken itse (kyllä: yksi viikko jopa aloin tekemään lehtitaikinaa, mutta hieman sovelsin ja helpotin ohjetta).

Silloin kun olin töissä, jossa oli tarkat taukoajat yms., söin miltei aina töissä valmisruokia. No, jossain vaiheessa aloin tekemään sapuskaa sinne myös itse, mutta aina ei vaan yksinkertaisesti jaksanut, jolloinka oli helpompaa lähteä ostamaan lähikaupasta päivän eväät. Niin säästi aikaa ja energiaa.

Etäopiskelijana kotona jäi enemmän aikaa miettiä sitä, mitä sitä suuhunsa pistää. Nyt kun olen taas työharjoittelussa, vaatii ruokailuni enemmän suunnittelua, koska liikun käytännössä toisella paikkakunnalla tms. Näin ollen myös tulee herkemmin turvauduttua valmissapuskoihin (bravuuri on tonnikalasalaatti; olisikohan ollut Atrian vai Saarioisten – ei pysty muistamaan).

Pisti siis miettimään, ja sain Sukulalta helpon reseptivinkin: caprese-salaatti. Koskaan en ollut kyseisestä salaatista kuullut (noita raaka-aineita olen kyllä käyttänyt jossain muussa ohjeessa tosin), ja koska olen muutenkin mozzarellan ja tomaatin ystävä, päätin kokeilla salaattia joskus sen helppouden ja yksinkertaisuuden takia.

Aloin myös miettimään, että miksi Sukula nosti salaatin esimerkiksi (liekö kuuntelin huonosti/keskittymiseni herpaantui), mutta pienellä googlettamisella oivalsin että luultavasti juuri sen yksinkertaisuuden, helppouden, nopeuden, terveellisyyden ja maukkauden takia. Peruspointti oli ehkä siinä, että salaatissa yhdistyvät kolme makua: hapan, karvas ja makea. (ellen muista aivan väärin). Perusmaut siis tukevat toisiaan…