Mihin tarvitsemme toisinajattelijoita?
Yhteiskuntaamme on muodostunut viime vuosina uusi vaikuttava rataspyörä: kansalaisjärjestöt. Lähestulkoon jokainen meistä on ollut osana jonkin järjestön toimintaa tai ainakin järjestöjen läheisyydessä, sillä järjestöt pyrkivät vaikuttamaan ruohonjuuritasolla. Ympärillämme on muun muassa järjestäytyneitä ympäristöaktivisteja, liikuntakerhoja, veteraaniyhdistyksiä, eläinten oikeuksia ajavia ryhmittymiä ja ammattijärjestöjä.
Osa kansalaisjärjestöistä on toisinajattelijoiden muodostamia ääriryhmittymiä. Tällaisiin järjestöihin hakeutuvat ihmiset pyrkivät liittoutumaan muiden samanhenkisten ajattelijoiden kanssa. Tosinajattelijat muodostavat nykyään helposti internetin avulla omia järjestöjään, jotka vähitellen kasvavat suuremmiksi. Kun ympärille kertyy samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, on helpompaa jakaa omaa sanomaa, vaikka se laajemmin yhteiskunnassa tuomittaisiinkin. Tosinajattelijat muodostavat nykyään helposti internetin avulla omia järjestöjään, jotka vähitellen kasvavat suuremmiksi.
Kansalaisjärjestöjen pääasiallinen tarkoitus onkin ajaa yhteisvoimin jotain sellaista asiaa, johon ei byrokratian keinoin ole pystytty. Tyypillisiä järjestöjen toimintaperiaatteita ovat adressien ja mielenosoitusten järjestäminen, joilla pyritään samalla myös herättämään keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kun liikkeelle saadaan suuri ryhmä ihmisiä, on sanoma tehokkaampi, jolloin se saattaa tavoittaa myös päättäjät.
Negatiivisen puolen kansalaisjärjestöjen toiminnasta näimme syyskuussa, kun Suomen vastarintaliikke nousi julkisuuteen. Liikkeen jäsenen epäillään tappaneen mieshenkilön Helsingissä järjestetyn mielenosoituksen yhteydessä. Ottamatta sen enempää kantaa siihen, mitä Asema-aukiolla todella tapahtui, totean, että väkivaltaisuus ja lainvastaiset toimintaperiaatteet ovat todellinen ongelma, olivat tarkoitusperät miten hyviä tahansa. Kun toisten ihmisten turvallisuus asettuu vaaraan, ei koskaan liikuta oikeilla vesillä.
Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin merkittävä mahdollisuus yhteiskuntamme kehittymiseen. Tasa-arvoinen avioliittolaki on hyvä esimerkki aktiivisten kansalaisten aikaansaannoksesta. Sukupuolineutraalius ja tasa-arvoisuus olivat aikoinaan vain joidenkin toisinajattelijoiden höpöhöpö-puhetta, mutta nyt niistä on tullut osa suuren kansanryhmän vaatimuksia. Myös vastahanke Aito avioliitto on edennyt eduskunnan käsittelyyn. Aika näyttää, onko yhteiskuntamme todella valmis suureen muutokseen vai lyödäänkö jarrut lukkoon.
Järjestöt ovat saaneet yhteiskunnassamme aikaan merkittäviä muutoksia. Ehkä on hyvä, että aivan kaikki eivät suostu toimimaan yleisesti hyväksytyllä tavalla. On hyvä osata katsoa kriittisesti kaikkea ympärillään olevaa. Toisinajattelijat voivat tuoda eteemme sellaisia kysymyksiä, joita emme ole osanneet ennen edes pohtia. Järjestöt herättävät varmasti myös tulevaisuudessa paljon keskustelua, ja hyvä niin. Paras tie yhteiskunnalliseen kehitykseen on laajamittainen keskustelu, jossa otetaan kaikki näkökulmat huomioon.