Tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka ovat uskossa (ainakin jossain määrin), ja ihmisiä, jotka ovat täysin ateisteja. Saan kuulla paljon keskenään ristiriidassa olevia mielipiteitä, joiden esittäjiä pyrin parhaani mukaan ymmärtämään. Toisinaan päädyn kuuntelemaan mielenkiintoista väittelyä maailman todellisesta luonteesta ja Jumalan olemassaolosta. Aina ei päästä yhteisymmärrykseen, vaan joskus keskustelijoiden välille jää voimakas vastakkainasettelu. Uskonnot ovat monelle hyvin henkilökohtainen puheenaihe.

  Itse olen pitkän ja syvällisen pohdinnan jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että olen agnostikko. Se tarkoittaa sitä, että en usko Jumalan tai jumalien olemassaoloon, mutta en myöskään kiistä sitä. Tarkemmin ottaen mielestäni kysymykseen Jumalan tai yliluonnollisten voimien olemassaolosta on ihmisen tietämyksellä täysin mahdotonta vastata.

  Kantani herättää hämmennystä niin tosiuskovissa kuin kiihkoateisteissakin. Miten niin et tiedä? Täytyyhän sinulla mielipide olla! Vai etkö uskalla sanoa sitä ääneen?

  Ajattelinkin tällä kertaa syventyä perusasioihin, jotka ihmisiä eniten mietityttävät kannassani. Jos tämä selventäisi asiaa niille, joita agnostikkojen kanta ihmetyttää. Alla on muutamia yleisimpiä kysymyksiä, joita minulle on esitetty:

Miksi en usko Jumalaan?

– Konkreettisia todisteita sellaisesta yliluonnollisesta persoonasta tai voimasta, jota voisi kutsua jumalaksi, ei ole (tai ainakaan ne eivät ole minusta luotettavia).

– En ole kokenut Jumalan olemassaoloa omassa elämässäni. Esimerkiksi havaintoja ihmeistä minulla ei ole.

– En usko etenkään Jumalaan, joka tarkoituksella ohjaa maailman tapahtumia. Elämässä tuntuu välillä tapahtuvan niin paljon ikäviä asioita, että Jumalan olisi oltava todellinen mulkku tehdessään päätöksiä ihmisten kohtaloista. Sattuma määrittää maailman tapahtumia selvästi enemmän kuin jokin tietoinen ohjaus. Myöskään karman laki ei mielestäni päde.

– Olen pääosin realisti. En siis usko mihinkään jumalolentoon, joka on vain tyhjästä taikonut maapallon ja luonut elämää sen päälle. Jos Jumala on olemassa, sille on olemassa jonkinlainen ”looginen selitys”, vaikka se ei olisikaan ihmisen käsitettävissä ja voitaisiin sen vuoksi luokitella yliluonnolliseksi.

Miksi kuitenkin ymmärrän ja arvostan uskontoja?

– Yliluonnollisia kokemuksia löytyy myös omasta lähipiiristäni. On ymmärrettävää, että oma kokemus saa ihmisen uskoon, oli maailmassa sitten oikeasti jumaluutta tai ei.

– Uskonnot antavat useimmiten hyvän arvopohjan, sillä ne opettavat moraalia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksittäistä uskonnon pyhää kirjaa saisi käyttää aseena muita vastaan. Pyhä kirja ei myöskään ole tiedekirja, josta voi tarkistaa faktoja. Uskontoja pitää tulkita moderniin yhteiskuntaan sopivalla tavalla.

“The Bible has noble poetry in it… and some good morals and a wealth of obscenity, and upwards of a thousand lies.” 
― Mark Twain

– On kiinnostavaa, että vuosituhansien saatossa ihmiset ovat toisistaan riippumattomissa kulttuureissa harjoittaneet uskontoja. Lähes kaikkia uskontoja yhdistävä tekijä on jumalan tai jumalien palvominen.

Miksi en miellä itseäni ateistiksi?

– Jo pelkästään jumalan tai jumaluuden käsite aiheuttaa ongelmia. Jumala mielletään usein persoonalliseksi voimaksi, joka on fyysisesti havaittavissa ja toimii rationaalisesti. Ateistit irvailevat tällaisella jumalankuvalla ja vääristelevät usein uskovien näkemyksiä. Jumala saattaa todellisuudessa (jos sellainen on olemassa) olla pikemminkin voima, jota ei välttämättä konkreettisesti voi havaita. Näin ollen on mahdotonta sanoa, onko jumalia olemassa vai ei.

– Ei ole varmoja todisteita siitä, että Jumalaa/jumalia/jumaluutta ei ole olemassa.

– Usein evoluutioteoria ja alkuräjähdysteoria esitetään uskontojen vastaisiksi ja etenkin ateistit käyttävät niitä uskontoja vastaan. Itse ajattelen, että valtavan alkuräjähdyksen on voinut aiheuttaa ainoastaan jokin suuri voima, mahdollisesti jumala tai sitten jokin muu. Evoluutio puolestaan on uskomaton kehityksen kaari, joka on tapahtunut pitkän ajanjakson aikana ja vaatinut niin ikään jonkin ”alkusysäyksen”. Uskon itse sekä alkuräjähdykseen että evoluutioon, mutta en silti ajattele, että ne sulkisivat jumalan olemassaolon kokonaan pois.

Miksi kuulun kirkkoon, jos en ole uskossa?

– Kunnioitan perinteitä. Kirkkohäät ja kastejuhlat ovat mielestäni arvokkaita tilaisuuksia ja osallistun niihin mielelläni. Haluan myös itse mennä kirkossa naimisiin ja sanoa ”tahdon” papin edessä. Syvällisempää uskonnollista merkitystä näillä asioilla ei kuitenkaan ole itselleni. Jätän aina kirkossa uskontunnustuksen lausumatta ja yleensä olen myös hiljaa virsiä ja rukouksia laulettaessa ja lausuttaessa. En myöskään käytä ristiä ja toivon, että mahdolliseen hautakiveeni ei sellaista kaiverreta. Tästä ei kukaan ole pahoittanut mieltään, ja vaikka pahoittaisikin, toimisin silti niin, että olisin ennen kaikkea itselleni rehellinen.

– En hyväksy kaikkein konservatiivisimpien kristittyjen kantaa, vaikka pyrinkin ymmärtämään sitä. Äänestän seurakuntavaaleissa ja pyrin vaikuttamaan siihen, että jatkossa Raamattua tulkittaisiin modernimmin. Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki on mielestäni tärkeä saavutus suomalaisessa yhteiskunnassa, ja toivon, että evankelis-luterilaisessa kirkossa suhtauduttaisiin jatkossa avoimemmin siihen.

– En koe, että kirkollisveroa maksaessani tukisin jotain arvomaailmani kanssa ristiriidassa olevaa. Evankelis-luterilainen kirkko tekee paljon hyväntekeväisyyttä ja auttaa parhaansa mukaan kaikkia avun tarpeessa olevia, myös kirkkoon kuulumattomia. Tiedän ihmisiä, jotka ovat nimenomaan kirkon työn kautta saaneet vaikeina aikoina apua ongelmiinsa, esimerkiksi yksinäisyyteen ja päihdeongelmiin. Kirkon toiminnan tukeminen verojen muodossa ei siis mielestäni ole huono asia, vaikka en itse Jumalaan uskoisikaan. Ajattelen tekeväni vuotuisen lahjoituksen hyväntekeväisyyteen.

– Olen muutaman kerran kokenut pienen uskonnollisen herätyksen, joka tosin on hiipunut lähes yhtä nopeasti kuin on syntynytkin. On kuitenkin olemassa se pieni mahdollisuus, että jonain päivänä tulen todellisesti uskoon. Tulisin silloin luultavasti katumaan kirosta eroamista.