Uuden vuoden aluksi saimme heti kuulla ikäviä uutisia Turkista.  Istanbulilaisessa yökerhossa tapahtui ammuskelu, jossa kuoli ja loukkaantui useita kymmeniä ihmisiä, joukossa paljon turisteja. Samantyyppisiä tapauksia olemme nähneet viime vuosina useita, tosin Suomessa suuremmilta katastrofeilta on onneksi vältytty.

 Tällaiset järkyttävät välikohtaukset saavat aina pohtimaan, miksi tämä maailma on tällainen paikka. En puhu nyt pelkästään terrori-iskuista ja muista järkyttävistä viime vuosien tapahtumista, vaan ylipäätään maailmanmenosta. Se järkyttävä apaattisuus, välinpitämättämyys, pessimistisyys ja muu epätoivoinen ajattelu, joka maailmassa tällä hetkellä vallitsee, on kerrassaan järkyttävää katsottavaa.

 Mutta mitä voisimme tehdä?

 Ensinnäkin, ihmisten pitäisi lopettaa toistensa syyttely ja katsella itseään peilistä. Suomessakin näkee valitettavasti liian usein muiden pilkkaamista, jatkuvaa kiusantekoa ja syrjintää. Toisten solvaaminen ei ole yhtään sen parempaa käytöstä kuin fyysinen väkivalta, vaikka se usein oikeutetaankin mitä kummallisimmin perusteluin. Vaikka haukkuminen ei tapakaan ketään suoranaisesti, syö se aina toisen itsetuntoa sisältä päin. Lopputulos voi joskus olla karmiva.

 Mikään uskonto tai poliittinen näkemys ei yksinään saa ihmistä ampumaan muita tai ajamaan rekalla keskelle väkijoukkoa. Taustalla on aina jokin pienempi tai suurempi motiivi ja ehkä lisäksi empatiakyvyn puutetta tai vakava mielenterveyden häiriö, joka tarvitsisi välittömästi hoitoa. Joskus voi olla kyse myös puhtaasta aivopesusta, jolloin ihmisellä ei enää ole tarvittavaa kykyä nähdä tekojensa seuraukset laajemmin. Mitä enemmän epätoivoa tässä maailmassa on, sitä yleisempiä tällaiset väkivaltaiset kohtaukset tulevat olemaan jatkossakin.

 Yksinkertaisin ratkaisu kaikkeen maailman kurjuuteen olisi hymy. Ei, hymyllä ei voi estää luodin osumaa eikä siitä johtuvaa kuolemaa eikä seksiorjuutta, joka ulottuu järkyttäviin mittasuhteisiin. Mutta ehkä kauniilla hymyllä voisi estää aseen laukaisemisen tai ihmisten kauppaamisen. Mutta tämä ilmiö toteutettaisiin vain isommassa mittakaavassa. Hymy valtionjohtajalta valtionjohtajalle, hymy kansalaiselta kansalaiselle. Hymy sotilaalta sotilaalle, yli valtiorajojen. Hymy mieheltä naiselle, hymy mieheltä miehelle, miksei naiselta naisellekin.

 Suuntaa nyt itsesi peilin äärelle. Jos sinulla ei ole peiliä saatavilla, voit hätätapauksessa käyttää myös puhelimen etukameraa tai vaikka suljettua tietokoneen näyttöä. Tee kaunein mahdollinen hymy, jonka saat aikaan. Tunnustele sitten kasvojesi lihaksia ja paina varmuuden vuoksi mieleesi, miten teit hymysi. Missä asennossa poskesi ovat? Paljastuvatko hampaasi huulien alta? Välittyykö silmistäsikin aito hyväntahtoinen hymy?

 Kun olet suorittanut ensimmäisen vaiheen, voit suunnata itsesi lähimmästä ovesta ulos, ellet sitten ole jo ulkona. Etsi kadulta vastaantulija ja näytä hänelle kaunis hymysi, jonka olet juuri harjoitellut. Toivota vaikka lisäksi hyvää päivänjatkoa. Toista niin monta kertaa kuin on tarpeen. Saatat hyvinkin pelastaa jonkun päivän ja kenties samalla koko maailman. Kaupan päälle saat myös itsellesi hyvän mielen.

 En halua tässä bloggauksessa tietenkään sanoa, että sekä ihmisten että valtioiden pitäisi kokonaan lopettaa varovaisuus ja huolellisuus. Tietenkin tässä maailmassa voi tapahtua mitä tahansa, sehän on aivan selvää. Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä, viikossa eivätkä kuukaudessa, tuskin vuodessakaan, joten maailman meno tulee jonkin aikaa pysymään ennallaan. En minäkään tiedä, mistä herään huomenna vai heräänkö ollenkaan. Ja sama koskee jokaista ihmistä. Ja juuri siksi olisikin tärkeintä aloittaa hymyily heti tästä hetkestä.