Tienviitat unelmiini – ensimmäinen teksti
Vuosi 2018 alkaa olla takana päin. Se toi tullessaan paljon. Monia asioita, mistä en edes vuosi sitten osannut unelmoida. On tapahtunut niin hurjasti kaikkea hyvää. Alkuvuodesta ylennyin vuoropäälliköksi. Olin töissä Toukokuuhun asti, jolloin jäin äitiyslomalle. Kesäkuussa sain ensimmäisen lapseni ja sen myötä olen tietysti saanut myös kokea millaista on olla äiti. Heinäkuussa vietettiin vauvamme ristiäisiä ja koko kesä vierähti nopeasti pienokaiseen tutustuen. Elokuussa aloitin ”vauvamenot”, sisältäen muun muassa avoimen päiväkodin muskarin, jossa käydään viikoittain. Tutustuin näihin aikoihin myös moniin uusiin ihmisiin, jotka toivottavasti pysyvät mun elämässä pitkään. Syyskuussa käytiin ensimmäistä kertaa perheenä ulkomailla. Lokakuussa osallistuin epävarmana amk-pääsykokeisiin. Pelonsekaisin, mutta onnellisin tuntein vastaanotin opiskelupaikan loppukuusta. Marraskuussa koti koristeltiin joulutunnelmaan ja joulua odotettiin innolla. Joulukuun alussa meidän pieni neiti täytti puoli vuotta. Pari päivää ennen joulua hän oppi ryömimään. Jouluaatto, joulupäivä sekä Tapaninpäivä vietettiin läheisten kanssa ruoan parissa. Joulu tuntui tänä vuonna niin erilaiselta, kun pieni neiti oli mukana joulunvietossa (tajuamatta tietystikään koko joulusta mitään) .
Tuosta äskeisestä pikakelauksesta opitte ehkä jo jonkin verran juttuja musta. Voisin kuitenkin kertoa itsestäni muutamia asioita lisää. Olen siis 21-vuotias ja asustelen perheensä kanssa pääkaupunkiseudulla. Pikkuneidin päiväunien aikaan sekä iltaisin mut löytää kotisohvalta Greyn Anatomian parista. Kädestä löytyy useimmiten kahvikuppi ja hiukset ovat lähes poikkeuksetta takussa. Kotona mun päällä näkee harvoin puhtaita vaatteita, sillä puhtaan paidan päälle pukiessani siihen eksyy usein vauvanruokaa tai puklua alta aikayksikön. Mitä sitä siis turhaan jatkuvasti vaatteita vaihtamaan. Kaupungilla liikkuessa pyrin näyttämään ihmiseltä, enkä mombielta (= äidiltä, joka muistuttaa zombia univelkojensa takia ja ruokkii itseään kofeiinilla). Rakastan laittautumista. Silti sitä aina silloin tällöin löytää itsensä ruokakaupasta leopardikuvioiset sosetahraiset yöhousut jalassa. Mikäs siinä.
Luonteeltani olen uusien ihmisten kanssa ujo, mutta tuttujen keskuudessa se turhanpäiväisistä jutuista höpöttelijä. Joissain asioissa mä olen perfektionisti ja vastaavasti tietyissä jutuissa vähät välitän täydellisyydestä. Tällä hetkellä mun sisäinen perfektionisti on hurjan ärsyyntynyt mun 2019 vuoden kalenterista, jossa on jo muutama merkintä menoista. Oma käsialani ei mua miellytä, joten melkeimpä tekisi mieli ihan vain siksi ostaa uusi kalenteri (naurettavaa eikö?). Haluaisin myös, että mun koti olisi aina siisti ja järjestyksessä. Tän suhteen oon tosiaan jo luovuttanut aikoja sitten tässä vauva-arjen keskellä. Ihailen ihmisiä (varsinkin perheellisiä), jotka pystyvät pitämään paikat 24/7 siistinä (tai sitten edes kulisseja yllä). Tosin on myös lohduttavaa nähdä välillä, etten ole ainoa epäjärjestyksessä olevassa kodissa asuva. Rakastan tehdä listoja ja suunnitella kaikennäköistä. Toteutus ei aina ole sitä ykkösluokkaa, mutta juttujen suunnitteleminen on kivaa! Olen myös aika kova stressailija. Stressaannun pienistä ja turhista asioista, joskus tosin myös ihan aiheestakin.
Työkuvioista sen verran, että olen tosiaankin tällä hetkellä äitiyslomalla ja parin viikon päästä aloitan opiskelut kotona. Työhön paluun ajankohdasta en vielä osaa sanoa. Jos itse saisin valita, niin jäisin mieluusti ikuisesti kotiin. Enkä varmastikkaan ole ainoa, joka siitä haaveilee. Se nyt vaan valitettavasti harvalla sattuu olemaan realistinen vaihtoehto. En myöskään tiedä tulevaisuuden haaveista töiden suhteen mitään, mutta ehkä opinnot johdattaa mua johonkin suuntaan ja auttaa selvittelemään niitä tulevaisuuden haaveita ja unelmatyöpaikkaa.
Unelmatyöpaikasta puhuttaessa päästäänkin hyppäämään sopivasti unelmiini. Niitä on paljon. On realistisia sellaisia ja sitten niitä lottovoittohaaveiden tyylisiä. Haluaisin päästä toteuttamaan elämäni aikana mahdollisimman monta unelmaani, koska kukapa ei tahtoisi unelmiaan tavoitella. Ajattelin nyt lähinnä itseni iloksi aloittaa tämän blogin ja ottaa teidät lukijat mukaan seurailemaan mun tavallista elämää ja arkea, kohti haaveita ja unelmia. Niistä kuulette varmasti lisää, jos jäätte seurailemaan blogiani.
Mukavaa loppuviikkoa (ja loppuvuotta) !