Tuleeko meille dinosaurus?
Neljästoista raskausviikko alkoi tänään ja pahoinvointi jatkuu vaan. Kaikki sympatia esimerkiksi syöpähoitoja läpikäyville ihmisille, jotka joutuvat sietämään hoidoista aiheutuvaa pahoinvointia.
Kaiken nihkeyden keskellä Rahamies halusi kertoa lapsille tulevasta vauvasta. En odottanut erityisen kiinnostuneita reaktioita, mutta esikoinen yllätti tässä täysin.
”Arvatkaa mitä tässä kuvassa on?” (ultraäänikuva)
”Kylo Ren”
”Dinosauruksen luu”
”Ihmisen luu?”
”Tämä on röntgenkuva!”
5-vuotiaan pojan kasvot loistivat ja hän toisteli koko illan hämmästyneenä: ”Äiti miten sun mahaan on tullut taas vauva. Kolmas vauva!” 5-vuotias suunnitteli, kuinka hän tulee katsomaan sairaalaan vauvaa, mitä leluja vauvalle annetaan ja mitä sille puhutaan.
Kyllä se tuokin hymy hyytyy varmasti, mutta minua ilahdutti, että sentään joku tässä perheessä on aidosti haltioissaan vauvasta. 3-vuotias ei asiaa tainnut kovin syvällisesti vielä tajuta.
Työrintamalla on muutamia hienoja juttuja tulossa vielä kevään aikana. Vaikka kalenteri näyttää täyttyvän tasaisesti, silti epävarmuus jäytää.
Minua kyseltiin takaisin vanhaan työpaikkaani 100km päähän, kun sieltä tulee vakipaikka auki. Paikka ja työkaverit ovat ihania. Sanoin, että minua kiinnostaa, mutta vauva on tulossa syksyllä. Kuinka huojentavalta tässä kaiken keskellä kuulosti se, kun pomo sanoi, että raskaus ei aiheuta minkäänlaista syrjintää rekrytoinnissa. Tuo matka hirvittää kyllä, mutta onneksi päätökset ovat aika kaukana edessä. Edelleen aion perustaa yrityksen tämän vuoden aikana.