Pysähdyn tähän hetkeen

Tiikerityttö

Mun täytyy sanoa ekaks, että tosta viime postauksesta sai ehkä sen kuvan, että elämäni olisi jatkuvaa taistelua, jota se tavallaan onkin; itseni kanssa tasapainoilua, mutta eihän se kokonaan/koko ajan taistelua ole. On elämäni toki paljon muutakin, jossa on paljon iloa, hauskuutta, huumoria ja onnen hetkiä eli onnellisuutta.

Oon viime aikoina elänyt tavallaan omassa kuplassani tehden omia juttujani, ja siis kotona vaan niin, että tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Ja jollain lailla mulla on surullinen olo ja se ahdistaa mua. Koko ajan mulla on liian monta rautaa tulessa, vaikka tiedän, että ne omat hetket eli se aika, jolloin lapseni on esim isovanhemmillaan, pitäisi käyttää myös lepäämisen ja rentoutumiseen. En tiedä johtuuko surullinen oloni siitä vai jostain mitä vaille jään ja mitä kautta puran tunteeni. Esim. oman sosiaalisen elämän hiljaisuus. Tällä meinaan sitä, etten ole viime aikoina päässyt viettämään sosiaalista elämääni ystävieni kanssa ja oikeastaan tiedän että siitä se olo johtuu. Ja musiikin avulla voisin purkaa tätäkin tunnetilaa.

Ah musiikin voima! Mä oon soittanut pikkutytöstä asti pianoa ja viime aikoina musta on ruvennu tuntumaan siltä, että haluan jossain kohtaa ostaa taas oman pianon. Mulle musiikki on aina ollut tapa purkaa syviä tunnetilojani. Ylipäätään myös kaikki muut taiteenmuodot mm. piirtäminen on mulle terapiaa ja itseni toteuttamista.

Koska mulla on Tourette, niin olen sen(kin) takia elämässäni joutunut ponnistelemaan enemmän kuin muut esim koulussa. Joudun tavallaan tekemään töitä kaksinverroin, koska yritän selvitä tic-oireitteni kanssa, joita ovat naukumis-äännähdykset sekä motoriset nykimisoireet ja asioihin/tekemiseen jumittaminen.

Mietin, että miksi sitten yritän koko ajan niin kovasti tehdä jotakin? Sekin liittyy osaltaan jollain tavalla Touretteen, että mun on pakko pysyä pienessä liikkeessä. Tai koska ajatuksen juoksuni on niin nopeaa, olen luova ihminen ja mun täytyy järjestellä päässäni ajatuksia, niin mun täytyy touhuta jotakin pientä kuten kirjoittaa, järjestellä tavaroita ym. Ja se on myös syy siihen, miksi en osaa pysähtyä tähän hetkeen ja rentoutua. Syitä on toki myös muitakin. Koska olen luova taiteilijasielu sekä kunnianhimoinen, niin haluan tehdä jotakin, vaikka tiedän varsin hyvin, että väkisin tekeminen on myrkkyä luovuudelle. Niinpä yritän tässä koko ajan opetella pysähtymään ja rentoutumaan. Silloin luovuutenikin puhkeaa kukkaan! :D

Kommentoi