Pienien päätöksien suuret vaikutukset

Heräsin tänään siihen ajatukseen, kuinka vaikeaa onkin tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Tai eihän se sinänsä vaikeaa ole itsessään, mutta ainakin minulle on ollut vaikeaa se täysin ymmärtää ja sitten vielä toimia sen mukaisesti. Lähiaikoina olen tietoisesti tehnyt vain juttuja mitä haluan, pitänyt kiinni onnellisuusprojektista ja oppinut kauheasti itsestäni. Miten siinä kestikin niin kauan ennen kuin tajusin, että just tää päivä ja just tää mun elämä on tärkeää. Aamuisin en enää herää väkisin tai ainakaan jos ei ole pakko mennä aikaiseen palaveriin. Käyn ulkona syömässä kavereitten kanssa ja tilaan viiniä just niin paljon kun huvittavaa, vaikka liikuntaakin ”pitäisi” muka välillä harrastaa. Nukun päikkärit jos tuntuu siltä, että nyt olisi hyvä hetki. Nauran kovaan ääneen, kun kaveri syö ison lusikallisen wasabia ja tanssin videovuokraamossa, kun hyvä biisi soi radiosta.

Kaikki nämä on pieniä juttuja, mutta jotenkin niiden arvostaminen on aiemmin unohtunut enemmän kuin usein. Ja vaikka vieläkin on menossa koko ajan, niin siinä välissä on oppinut hidastamaan tarpeeksi usein edes niissä pienissä asioissa. Ja ai että on ihmisen hyvä olla. Vaikka koko loppuvuoden onnellisuusprojekti menisi päin seiniä, niin tiedän, että tämä oli hyvä idea ja hymy pysyy huulilla.

iv