Rakas äiti

Tänään on juhlapäivä, kun mun rakas äitini täyttää vuosia.

Meiän perheen synttäripäivät menee lähes aina samalla kaavalla. Aamulla päivänsankarille tuodaan jotain herkkua ja lahja, sitten illalla ulos syömään tai itsekokattu illallinen. Ja vaikka enää ei mennä täysin samalla rutiinilla, kun kotona en enää asu, niin yksi juttu on aina varma. Oli kyseessä äitienpäivä tai synttärit niin oletuksena on se, että meikäläinen keksii lahjan ja hankkii sen. Sen lisäksi pitää monta kertaa muistuttaa, että loppuperhe laittaa aamulla herätyksen soimaan ja muistaa tehdä kortin. Ei ole muuten oletusarvoista, viimekin äitienpäivänä saavuin lounaalle 12 jälkeen ja rakas sisko veteli vielä sikeitä huoneessaan.

Mutta ei niissä synttäreissä nyt kuitenkaan tärkeintä ole se, että meneekö kaikki nappiin vai ei. Kunhan päivänsankaria muistetaan. Jotenkin tulee semmoinen olo, että kai nyt jokainen ihminen ansaitsee edes kerran vuodessa vähän erikoiskohtelua. Varsinkin meiän äiti. Harmittaa myöntää, että harvoin sitä osaa kiittää ja kehua tarpeeksi niinkin läheistä ihmistä kun omaa äitiään. Siitä voisi tehdä vaikka oman teemakuukaudenkin. Niin ahkera, lämmin ja pirskahteleva nainen. Aina valmiina kuuntelemaan ja olemaan tukena. Ja ei pelkästään kuuntelemaan omia lapsiaan tai perhettään, eikä edes vain omaa lähipiiriään, vaan ihan kaikkia.

On aika hienoa kun on maailman mahtavin äiti.

iv