Here comes the sun

Tässä on ehtinyt makustelemaan tätä onnellisuusprojektia nyt rauhassa ja innostun hetki hetkeltä enemmän. Pää on täynnä ideoita ja pieniä tavoitteita joita mä haluaisin asettaa loppuvuodelle. Mutta ehottomasti hienointa on huomata, että kuinka onnellinen mä oon jo nyt. Että joka päivä mä hymyilen ja nauran. Ja joka päivä mä oon ilonen, että tässä mä nyt oon. Kuka tietääkään, että missä ollaankaan sitten vuoden lopussa.

Viikonloppuna otin vähän varaslähtöä kesäkuun teemaan, hidastamiseen. Makoilin joka päivä kavereitten kanssa auringossa, en välittänyt siitä, että kännykästäkin loppui akku ja to do-listalla oli miljoona kohtaa. Nautin vaan siitä, että aurinko paistaa ja mulla ei ole kiire mihinkään. Syötiin mansikoita, puhuttiin niitä näitä ja oltiin onnellisia siitä kuinka magee Suomen kesä osaakin olla.

Eilen kun oltiin lenkillä ja juostiin auringonpaisteessa Helsingin rantaviivaa pitkin mä ajattelin, että kuinka hienoa on olla tässä ja nyt. Niin mageeta ja kutkuttavaa ja kesäkin on vasta ihan alussa. Niin paljon on tapahtunut tän vuoden aikana, puhumatta viime vuodesta taikka vaikka sen jälkeen kun valmistui lukiosta. Osa unelmista on vielä samoja, osa kadonnu, osa toteutunut ja uusiakin ilmestynyt. Ja mä niin innolla odotan, että pääsen toteuttamaan mun seuraavia unelmia.

Ja ens sunnuntaina alkaa askel mun yhen pienen unelman toteuttamiseksi, kun onnellisuusprojekti alkaa todenteolla. Miten musta voikaan jo tuntua siltä, että tää oli ihan huippuidea ja oon jo edes himpun verran onnellisempi kuin viime viikolla?

iv